Ihana vappu takana. Ystäväpariskunta oli yökylässä ja oli niin mukavaa! Minua häiritsi vain oma kyvyttömyyteni puhua mistään muusta kuin vauvasta. Se on sietämätöntä. He ovat lapseton pariskunta, mutta suhtautuvat minuun kärsivällisesti ja vauvaan ihanasti. Tosin typy olikin ihan loistava emäntä, nukkui pitkän yön ja monet pienet päikkärit, seurusteli ruokapöydässä ja oli kaikin puolin ihana ja hurmaava.
Ystävämme ovat helppoja ja mutkattomia ihmisiä, joiden kanssa on ihana olla. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän arvostaa helppoutta ja mutkattomuutta ihmissuhteissa. Ei riitelyä tai kiukuttelua, ei draamoja. Hyvää yhdessä laitettua ruokaa, vanhoja ja uusia vitsejä, naurua ja hyvää tuulta. Yhteisiä muistoja jo monen yhdessä vietetyn juhlapyhän ajalta. Kuten se vappu, kun menimme hiihtokeskukseen pienelle paikkakunnalle kuuntelemaan toisen ystäväni keikkaa. Mennessämme meillä kaikilla oli ylioppilaslakit päässä, mutta kun huomasimme erottuvamme valkoiset lakit loistaen muusta yleisöstä, lakit hävisivät nopeasti laukkuihin. Vaan ei ystäväpariskunnan miehen, joka sai pysyväislempinimekseen ylioppilas Larvannon. Sitkeästi hän juhli ylioppilaslakki loistaen pilkkuun saakka, ainoana koko paikassa. Edelleen hän muistaa ylpeillä rohkeudellaan erottua porukasta, silloinkin kun saa osakseen katseita tai ihmetystä.
Ystävyys on elämän suola. Kiitän mukavista ihmisistä, joiden ympäröimänä lapseni saa kasvaa. Turvallisista, mukavista ja hauskoista ihmisistä. Lisäksi kiitän elämää mutakakusta. Mitä olisi vappu tai muu juhla ilman mutakakkuövereitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti