Ihana kotiinpaluu ja arki. Viikonloppu oli täynnä hauskoja juhlia ja tapaamisia, ja eilen lähdimme vielä laivalle. Laivalla keksin täydelliset olosuhteet lapsivuodeaikaa ajatellen. Iso pehmeä sänky muhkeine tyynyineen, ikkunallinen hytti jossa tv, ja ikkunan takana vaihtuva merimaisema. Buffetillinen valmiita ruokia sopivin väliajoin. Mikäli tulen vielä uudelleen raskaaksi, ottaisin tämän kiitos. Kolmeksi ensimmäiseksi kuukaudeksi sektion jälkeen.
Ensimmäinen äitienpäivä oli ihana. Mies hemmotteli minua urakalla. Moni läheiseni näki vaivaa tavoittaakseni minut ja onnitellakseen, se tuntui kivalta. Huvittavaa kuitenkin oli, että äiti ei voinut onnitella minua. Soitin hänelle eilen aamupäivällä ja toivotin hyvää äitienpäivää. Hän sanoi: kiitos. (Ei kiitos samoin.) Vähän happamasti hän kyseli, kuinka omani on sujunut. Kerroin saaneeni kivoja lahjoja ja aamiaisen sänkyyn. Isä huuteli hänen takaansa onnitteluja, koska oli ensimmäiseni. Äiti kysyi; kuulitko mitä isä sanoi? Hän ei voinut edes toistaa isän sanoja. En jaksanut loukkaantua, mutta se oli minusta koomista ja mielenkiintoistakin. Jostain syystä, mitä en ihan täysin vielä ole hahmottanut, minun äitiyteni on äidiltäni pois. Sen sijaan, että se yhdistäisi meitä sukupolvien ketjuna tai tyttärien äiteinä, se on uhka hänelle. Minun suhteeni omaan lapseeni on hänelle jotenkin vastenmielinen asia. Kiinnitin asiaan huomiota jo pääsiäisenä, pariin kommenttiin. Äiti halusi antaa tyttärelleni rahaa, mahdollisia hankintoja varten. Vauvalle hän sanoi kuitenkin useampaan otteeseen, että me tulemme huijaamaan rahat häneltä omaan käyttöömme. Se oli äidistä hauska vitsi. Toinen tilanne oli, kun pesin vauvan pyllyä, ja menin näyttämään vanhemmilleni, kuinka täydellisen kaunis hän on alastomana. (Onko kauniimpaa maailmassa, kuin vauvojen pienet, pehmeät pyllyt?) Äiti ei juuri ihastellut, vaan sanoi sanoi vauvalle minun olevan typerä, kun näytän häntä alastomana. Nämä kommentit vain vahvistivat sopimustamme miehen kanssa, ettei tyttäremme ole sekuntiakaan kahdestaan valvomatta äitini seurassa. Näillä jutuillaan, jotka hän sanoi hymy huulillaan, kuin vitseinä, hän ikäänkuin pyrki luomaan suhdetta lapseeni ohi minun, vähätellen tai mitätöiden minut pois.
Äidillä ei ole merkitystä, ei enää, jotta surisin näitä juttuja. Outoja ja kummallisia ne minusta ovat ja jollain perverssillä tavalla kiinnostavia. Miksi ihminen käyttäytyy noin? Miksi äidin suvussa on kummallinen viha omia tyttäriä kohtaan? Äidin siskolla on myös tytär. Serkkuni äitiään kohtaan hakema lähestymiskielto päättyi juuri vuodenvaihteessa. Äidinäitini on ollut kuulemma lempeä ja hyvä ihminen, olen ymmärtänyt hänen olleen hyvä äiti. Miksi hänen tyttärensä vihaavat omia tyttäriään? Minä en vihaa, se kirous katkeaa minuun. Olen koko elämäni ajan tehnyt erilaisia valintoja kuin äitini, siksi en edes pelkää tätä. Olen lopettanut päihteiden käytön, koska ne tuhosivat elämääni. Tänä vuonna tulee täyteen 14 vuotta raittiutta. Olen käynyt pitkän ja raskaan terapian, jotta pystyisin olemaan erilainen. Minä rakastan tytärtäni, hän on kaunis ja ihana. Olen niin ylpeä hänestä. Laivalla tajusin ensimmäistä kertaa myös sen, miksi ihmiset matkustavat lastensa kanssa. Koska he haluavat viettää aikaa juuri omien lastensa kanssa. Koska se on mukavaa. Koska on maailman hauskinta matkustaa juuri oman lapsen kanssa.
Olin aina luullut, että ihmiset matkustavat lastensa kanssa vain, koska he eivät saa lapsiaan minnekään hoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti