perjantai 9. toukokuuta 2014

Ensimmäinen

Juttelin isän kanssa eilen. Kerroin, että lähetin lapselta äidilleni, hänen mummilleen, äitienpäiväkortin. En ajatellut muistaa muuten. Äiti ei ole vieläkään kiittänyt tai mitenkään noteerannut lähettämääni syntymäpäivälahjaansa helmikuussa. Se on luultavasti avaamatta jossain. En sanonut, ettei äiti mielestäni ansaitse muuta kuin kortin. Kai jokainen äiti sentään kortin ansaitsee. Sen sanoin, ettei kulunut vuosi ole mielestäni vahvin äitini äitiyden saralla. Äiti katkaisi välinsä minuun vauvani ollessa kaksiviikkoinen, syytä en tiedä. Ennen pääsiäistä hän oli yhteyksissä, mutta olen ollut aika cool. Veljeni hän on hylännyt täysin. Kyllä minä tiedän, ettei hän ole terve. Vituttaa silti.

Miltä tuntuu olla äiti, jonka lapset eivät muista äitienpäivänä? Millaista on, kun ei ole suhdetta omiin lapsiin? Onko se rankempaa kuin olla suhteen toisessa päässä, äidittömänä lapsena?

Isä sanoi jotain tosi olennaista. "Tänä vuonna sulla on oma äitienpäivä, ensimmäinen." Niin on ja se on ihanaa. Mies lupasi tuoda aamupalan sänkyyn ja antaa minun nukkua pitempään. Kaikkein ihaninta on olla äiti. On maailman parasta olla äiti ja rakastaa omaa lasta niin, että sydän on haljeta. Ja nähdä, miten se pieni mittarimato rakastaa takaisin. Nyt jo. Tämä on maailman suurin onni ja se on tapahtunut minulle.

4 kommenttia:

  1. "Kaikkein ihaninta on olla äiti. On maailman parasta olla äiti ja rakastaa omaa lasta niin, että sydän on haljeta."

    Ihanasti sanottu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 ihanaa äitienpäivää sulle myös muru!

      Poista
  2. Ihanaa äitienpäivää muru! Nauti <3

    VastaaPoista