Tein tänään täyden kotiäidin työpäivän, eli shoppasin ostarissa sen avaamisesta puoli kolmeen saakka. Olin liikkeellä äitiystäväni kanssa, jolla on kolme viikkoa nuorempi tyttö kuin meillä. Tutustuimme synnytysvalmennuksessa. Typy oli kärttyisä, kuten on ollut muutamana päivänä. Reissussa huomasinkin, että kaksi hammasta oli ilmaantunut alaleukaan. Ei ihme jos on kiukuttanut, lisäksi tämä kuumuus. Pieni punatukkainen tyttö ei näytä välittävän helteestä enempää kuin äitinsäkään.
Tänään oli viimeinen vp-päivä tyttären kummisedän juhliin. Soitin ja blogiystävien rohkaisemana kerroin, että tuntuu nyt liian vaivalloiselta tulla typsyn kanssa kahdestaan junalla. Kummisetä oli hyvin ymmärtäväinen. He tulevat meillä käymään kesällä, joten pian nähdään kuitenkin. Huomenna taas juhlimme 10-vuotiasta kummityttöä, mihin nämä vuodet menevät? Hän syntyi ihan vasta.
Koska ajatukseni vain poukkoilevat helteen himmentäminä, on paras lähteä nukkumaan. Viime päivinä olen ajatellut, kuinka kovasti rakastan kesän tuoksua ja äänimaisemaa makuuhuoneessamme. Minusta on ihanaa nukkua ikkuna auki, niin että helteen paahtunut tuoksu kohtaa puhtaan pyykin tuoksun. Rakastan nukahtamista ja heräämistä linnun lauluun, hevosten ja lehmien huuteluihin ja kukon kiekumiseen. Maaseutu. Sitä on vaan pakko rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti