torstai 29. toukokuuta 2014

Tissi on ainut lohtumme

Olen ollut jonkinlaisessa nettipimennossa kuluneen viikon ajan, vaikka meillä on nyt kannettavakin. En ole saanut aikaiseksi perustaa sinne omaa käyttäjätiliäni. Olen luultavasti aika turvallisilla vesillä netinkäyttöni kanssa tällä hetkellä. Typyn kummitäti, serkkuni, on myös ollut käymässä ja majoittuu työ-vierashuoneessa, jossa yleensä kirjoitan. Jotenkin en osaa kirjoittaa kenenkään muun läheisyydessä, keskittyminen vaatii yksityisyyttä.

Äitikertsin viimeinen kokoontuminen oli maanantaina, mutta sovimme äitien kanssa tapaavamme vähintään kerran kuussa jonkun luona. Se oli minusta tosi kivaa. Kutsuin heidät meille rääppiäisille reilun viikon kuluttua, pojan juhlien jälkeen maanantaina. Mistä tulikin mieleeni, että minun pitäisi niin valmistella niitä. Leipoa, pestä ikkunoita, anything. Olen tilannut paikallisesta leipomosta ison täytekakun ja suunnitellut muun menun pojan äidin kanssa. Hän irtisanoi juuri itsensä, joten hänkin ehtii leipoa jotain. Lisäksi pari ystäväperhettä ei pääse tulemaan ja vierasluku on vain noin 40. Pala kakkua siis. Jos sataa räntää, mahdumme jopa sisälle.

Tyttö on tehnyt hampaita tämän viikon ja on ollut kiinni minussa tavallistakin enemmän. Tissi on ainut lohtumme tässä kylmässä, ikeniä juilivassa maailmassa. Ja minä olen se tissi. Miehen päivystäessä ja tehdessä ylitöitä koko loppuviikon, minä olen niin tissi, aamusta iltaan ja illasta aamuun. Äitiä vähän ahdistaa, mutta sopeutuvalla vaimolla on mennyt paremmin. Paljon auttaa, kun vain pitää turpansa kiinni. Se on hyvä vinkki moneen tilanteeseen, parantaa parisuhdetta ja laihduttaakin. Tosin minun kohdallani vain tuota ensimmäistä, syön kuin hevonen. Eikä se ruoka vaan ne herkut. Mitä enemmän ahdistaa ja mökkiydyn, sitä enemmän syön herkkuja. Tähän täytyy tulla roti, mutta menköön nyt pojan juhlien yli. Sitten stressitasoni taas normalisoituu ja pystyn paremmin kontrolloimaan syömisiäni. Onko se välinpitämättömyyttä vai armollisuutta, tämä tämmöinen? En ole ihan varma. Toivottavasti jälkimmäistä.

4 kommenttia:

  1. MÄ en ole pitänyt turpaa kiinni, ja nyt harmittaa niin maan perusteellisesti! Miksi oi miksi suustani pulpahtaa sammakoita?? Luulin jo, että alan oppia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin vaikeaa välillä! Kun ihan oikeasti uskoo tietävänsä jonkun asian paremmin. Alan tulla siihen tulokseen että avoin keskustelu on yliarvostettua.

      Poista
  2. Äänestän armollisuutta! Tissittelyyn tarvitsee paljon energiaa, ehkä se on sitä. Myös mahan kasvattamiseen tarvitsee energiaa ja siksi täällä meillä on jätski-ilo ylimmillään aina illalla lasten mentyä nukkumaan. :D

    Voimia juhlajärjestelyihin ja onnea sankarille!

    Pieta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, nauti jätskistä muru <3 Mä en voinut pitää jätskibileitä raskausdiabeteksen vuoksi, mutta nyt id:n aikana olen kyllä löytänyt kaurajäätelön :) Ja kiitos, kerron.

      Poista