Olen innokas suunnittelemaan reissuja, jotka ovat sitten joskus. Kun ajankohta lähestyy, alan mamistella ja keksiä kaiken maailman syitä, miksi en voikaan lähteä. Ensi viikolla on tyttären kummisedän 40-vuotissynttärit toisella puolella Suomea ja meidän oli tarkoitus yllättää hänet paukahtamalla koko perhe paikalle. Nyt mies joutuukin töihin koko pitkäksi helatorstaiviikonlopuksi. Suunnittelin jo lähteväni typyn kanssa junalla, mutta mitä lähemmäksi 7 tunnin junamatka kaksine junanvaihtoineen tulee, sitä vastahakoisemmin alan suhtautua koko ideaan. Suurin huoleni liittyy kuitenkin syömiseeni (saisinko siellä tarpeeksi maidotonta ja viljatonta ruokaa?) ja sitä kautta maidontuotantooni (entä jos maitoni loppuukin juuri siellä väärällä puolella maata?). Tyttö ei ole aloittanut vielä kiinteitä ja tuntuu, että maidoksi muuttuminen vie kaiken energiani tällä hetkellä.
Nämä ovat minulle ihan todellisia huolia, mutta miehen mielestä ne kuulostavat aika laimeilta tekosyiltä. En voi tulla juhliisi, koska keskityn nyt maidontuotantooni. Yhä vahvemmin minusta alkaa tuntua, etten ole se vierivä kivi, vaan jotain ihan muuta.
Mulle kuule olis ihan liikaa syytä jos siinäjunamatkassa. Ja ruokavaliopelossa. Ja varsinkin maidontuotannossa.
VastaaPoistaMä ajatuksen tasolla teen vaikka mitä, mutta välillä puolen tunnin junamatkan ajattelukin saaa menohalut katoamaan. Puolen tunnin!
Mä en lisännyt listaan niitä epäoleellisia pelkoja, kuten sen ettei mulla ole mitään vaatteita (yksi ainoa siistihkö mekko, jolla voi imettää), saanko kaikista kolmesta junasta paikan mihin mahdun vauvan ja rattaiden ja tavaroiden kanssa, tai oikeastaan kuudesta junasta, koska pitää sieltä tulla takaisinkin. Miten selviydyn junanvaihdosta kertaa neljä rattaiden, vauvan ja tavaroiden kanssa? Ja pahin kaikesta, miten saan raahattua mukanani riittävästi ruokaa ja nestettä matkoiksi? Vauvan kummisedän perhe ovat rakkaita ystäviä, mutta tuntuu hankalalta mennä heille olemaan hankala, luettelemaan mitä voin syödä. Jos olisi kyse omasta allergiasta, niin sillä ei olisi niin väliä, olisin vaikka nälässä. Nyt se ei ole vaihtoehto. Ihmiset ovat ystävällisiä ja huomaavaisia kyllä ruokavalioni suhteen, mutta suurimmalle osalle yhtälö viljaton + maidoton on ylivoimainen.
PoistaJa P, sä oot tosi lohduttava, kiitos! Puoli tuntia on sentään 14 kertaa lyhyempi matka kuin tämä.
Poista:D! Mikä loistava syy kieltäytyä melkein mistä vain: keskityn maidontuotantooni. (*naurattaa ihan älyttömästi*)
VastaaPoistaVakavammin puhuen, kyllä olet urhea, jos uskaltaudut matkaan. Yksikin junanvaihto vauvan ja vaunujen kanssa saa minut vielä vanhasta muistista hikoilemaan maitohikeä.
Ihanaa, maitohikeä :)
PoistaHei, ei ne huonoja syitä ole. En lähtis, vaikkei tää kaksvuotias enää tississä kiinni ole. En ainakaan yksin lapsen kanssa, sen verran mukavuudenhaluinen olen.
VastaaPoistaPieta
Joo, kyllä mä alan kallistua lähtemättömyyteen.
Poista:D
VastaaPoista