sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Arkea päin

Sunnuntai-ilta, tuo normielämän viikon musta hetki. Kun ajatus hiipii kohti kokonaista työviikkoa, kaikkea tekemätöntä, aikatauluja ja kiirettä. Niin paitsi täällä, kun edessä on kesäinen viikko ilman työn rasitteita, tyhjiä päiviä prinsessa Paukkumaissin aurinkoisessa seurassa ja kalenteri, jonne voi täyttää tapaamisia, taimiostoksia ja muuta mukavaa puuhaa. Kuten "hae tomaatteja kojusta naapuripaikkakunnalta." Miehen isyyslomaviikko alkaa olla valmis ja minusta on ihanaa jäädä kahdestaan taas typyn kanssa. On aika raskasta olla sopeutuva vaimo kellon ympäri, tarvitsen hieman vapaata.

Tänään oli ihana kesäinen päivä. Olen lopultakin ymmärtänyt, että kasvattaakseni typystä ulkoilma- ja puutarhaihmisen, minun täytyy oikeasti viettää hänen kanssaan aikaa ulkona. Nyt, niin että hänelle jää muistijälki asiasta jo ennen muistoja. Sain tänään ihmeen paljon tehtyä ulkona, tosin sekin on vielä mitättömän vähän suhteessa tarpeeseen. Pojan valmistujaisjuhlat alkavat jo hieman hiertää takaraivossa ja ajatus siitä, että ne vietetään puutarhassamme.

Olen kuitenkin jo suunnitellut juhlia sen verran, että roskat ja likaiset astiat palautetaan vanhoihin emaliämpäreihin ja -pesuvateihin. Maalaisromuromantiikkaa you see. Varasin myös kampaajan itselleni, joten ainakin tukkani on hyvin. Kun elämässä on niin paljon sellaista, mihin en voi vaikuttaa, on parasta vaikuttaa siihen mihin voi. Laittaa tukka nutturalle. 


2 kommenttia:

  1. Thanks tästä: Kun elämässä on niin paljon sellaista, mihin en voi vaikuttaa, on parasta vaikuttaa siihen mihin voi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. On sitten edes tukka hyvin kun taivas putoaa niskaan.

      Poista