What not to wear

Olen jäänyt totaalikoukkuun sarjaan Tyyliä vai ei, What not to wear. Tulee Liviltä päivisin, tiedoksi niille, joiden työssäkäynti häiritsee tv:n katselua. Ohjelmassa lähipiiri on voinut ilmoittaa tyylittömän ihmisen tyyliremonttiin, joka tehdään neuvomalla ihmistä kuinka hänen kehollaan kannattaisi pukeutua, shoppailemalla vaatteita yhdessä ja uudella kampauksella ja meikillä. Minä niin tarvitsisin tuon saman remontin, mutta yhtälailla imen vaikutteita, kun remontti tehdään muille. Siinä on vähän sama ilmiö, kuin toisessa rakastamassani genressä, laihdutusohjelmissa. Välillä luulen itsekin laihtuvani, kun katson toisen treeniä ja pinnistelyä tunnin ajan, vaikka saman ajan olen syönyt voikkaleipiä ja porkkanakakkua.

Amerikkalaisilla on kiinnostava tapa pukeutua, heillä on ihan oma kansallinen pukeutusmistyylinsä. Kiinnostava on myös termi sovelias, appropriate. Millainen pukeutuminen on soveliasta, ihmisen ammattiin, ikään ja elämäntilanteeseen nähden? Minulta puuttuu ymmärrys tuosta soveliaasta, en ole koskaan ihan varma. En tarkoita kulkevani trikoissa ja napapaidoissa, vaikka tissipaitani saattavatkin olla hieman avaria. Vaatteeni ovat liian arkisia, liian teinimäisiä, liian tylsiä. Ei voi olla hyvä asia, että minulla on paljon vaatteita, joitka ovat viime vuosituhannelta. Tai ystävän miehen vanhoja. Tai ex-miehen vanhoja. Tämänhetkisen haasteensa asettaa imetys ja muuttunut vartalonmuoto, mistä johtuen en ole vielä hankkinut uusia vaatteita. Haluaisin olla tyylikäs, sopivasti tilanteeseen kuin tilanteeseen pukeutunut, ammatillisesti uskottavan näköinen. Kotona tietysti rennompi, mutta silti tyylikäs ja omia hyviä puoliani korostava. Vaikka tämänhetkinen kampaukseni on loistava käytännöllisyydessään, sillä hiukset saa kiinni ponnarille, niin kaipaisin jotain sähäkämpää mallia.

Välttelen tällä hetkellä vaatteiden ostamista paitsi taloudellisista syistä, myös siksi, että haluan pärjätä nyt vain välttämättömillä vaatteilla sinne saakka, että imetys loppuu. Sen jälkeen uskallan laihduttaa painoni mahdollisimman alas (nythän sitä mahdollisuutta ei ole maidontuotannollisista syistä). Uskon kaipaavani kunnon shoppailua siinä vaiheessa, kun kehoni on toipunut raskaudesta ja imetyksestä. Eräs ystäväni sanoi sanoi, että raskaudesta toipumiseen kuluu yhtä paljon aikaa kuin raskaus on kestänyt. Toisen ystävän kanssa juttelimme juuri siitä, kuinka tyttären äidiksi tuleminen on muuttanut ajatuksiani naiseudesta ja pukeutumisesta. Tuntuu tärkeältä olla huoliteltu (vaikea uskoa, jos katselee minua täällä kotona) ja naisellinen; viestiä omalla olemuksellaan, että naisena oleminen on mahtavaa. Kolmas ystäväni, jolla on jo lähes aikuiset lapset, sanoo, että vaikka olisi päivän ollut kotiverkkareissa, ennen miehen tuloa kotiin hän meikkaa ja pukeutuu siistimmin. Minä en ole ihan siellä vielä.