maanantai 12. toukokuuta 2014

Viimeinen kommentti tästä aiheesta

Vielä äitienpäiväpohdinta, viimeinen sellainen. Sitten lopetan tämän aiheen pakkomielteisen vatvomisen. Tiedättekö, mikä on lapsettomalle ärsyttävintä äitienpäivissä? Äiti-ystävien säälivät kommentit facebookissa siitä, miten lapsettomien lauantai on ennen äitienpäivää, miten ei kaikilla ole onnea saada lapsia ja miten tämä on monille vuoden vaikein päivä. Muiden äitiys ei ollut minulta koskaan pois, ei silloinkaan kun vihasin äitienpäivää ja surin sitä, ettei minulle näyttänyt olevan mahdollista saada omaa, biologista lasta. Mutta noita empatiakommentteja oikeasti vihasin. Ne hieroivat kakkavaipan suoraan naamaani, vaikka ne oli tarkoitettu hyvällä. Vaikka joku kolmen lapsen äiti uhraa lapsettomalle ajatuksen ja hieman sääliä kesken oman juhlapäivänsä, puntit eivät mene tasan. Annetaan siis olla ihan tasaraha.

Vähän kuin laihojen päivänä laihat kommentoisivat, että on se niin surullista kun on paljon tosi läskejä, jotka eivät saa koskaan kokea tällaista laihuutta.

3 kommenttia:

  1. Viisaasti ja osuvasti sanottu. Kun kukaan ei muutenkaan voi elää tai kokea toisen elämää, sen iloja tai suruja, on toisen elämän sääliminen jotenkin sen mitätöimistä. Kaikilla meillä on jotakin, mitä toisella ei ole ja ehkäpä kaikilta puuttuu jotakin, jota toisilla on. Ulkoapäin on turha osoittelemaan, mitä luulee itse kultakin puuttuvan. Halaus tähänkin päivään ystäväni, sekä prinsessalle myös. Ja isukille. Ja marsuille ;)

    VastaaPoista
  2. Jostain syystä nuo kommentit loukkasivat, vaikka niitä ei varmasti oltu tarkoitettu loukkaaviksi vaan myötäelämään. On vain asioita ja tunteita, joissa ei voi myötäelää, ellei ole samassa tilanteessa. Omaa äitienpäivääni en käyttänyt murehtimalla sitä, että minulla on jotain, mitä jollain toisella ei ole. Niinkuin Mimosa sanoit, kaikilta puuttuu jotain. Minun onneni on nyt tällainen, eikä se ole pois keneltäkään muulta.

    VastaaPoista