Viime aikoina kotona on ollut vähän myrskyisää, kai se on vähän kausittaista kaikilla. Tai niin kuvittelen. Ainakin omassa parisuhteessani on sellaisia kestoteemoja, mitkä ärsyttävät. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Alan kuitenkin kallistua uskomaan, että mikäli olen sopeutuva vaimo, niihin kestoärsytyksiin saattaa tulla muutos. Olen aika vakuuttunut, että oma kontrollointini, jääräpäisyyteni ja jokaikiseen asiaan puuttumiseni on hyvin monen ongelman syy ja aiheuttaja. Ja nekin ilmiöt, mihin minulla ei ole vaikutusta, voisin sopeutuvana vaimona sivuuttaa ja antaa olla. Keskittyä enemmän omiin tekemisiini ja asioihini. Näin olen yrittänyt tehdä viimeisen viikon ajan, vaihtelevalla onnistumisprosentilla. Pelini on ollut sellaista suomalaista mm-tason jääkiekkoa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että jo yritykselläni on merkitystä. Mies on tehnyt tosi paljon juttuja ja huomannut asioita, joita itse olen tehnyt. Hän ruokki jopa marsut, ja kuitenkin minä olen se pönttöpää, joka ne tytölle lupasi. Se ei ole välttämättä ihan tavallista. Jään seuraamaan miten tilanne etenee.
Anoppi oli tänään viihdyttämässä prinsessa Paukkumaissia, joten sain tehdä kerrankin kylliksi pihahommia. Työn alla on muurahaispesäksi muuttuneen kasvimaan purku ja uuden aloittaminen. Juhannukseksi ei taida ehtiä perunaa ryytimaaltani, mutta jospa loppuviikolla saisin perunat maahan. Tänään sain pitkästä aikaa tehdä kunnolla kottikärryvalssia, se tuntui mahtavalta. Viime kesä meni vauvamahaa varoessa enkä kantanut mitään painavaa. Nyt minun pitäisi ottaa punkki pois kissan niskasta, voi yäk. Typy kuitenkin nukahti tänään ajoissa ja sain katsoa rauhassa Nashvillen, eli kaikenkaikkiaan loistopäivä. Onko parempaa sarjaa nähty? Se voisi olla parempi vain, jos siinä olisi enemmän pickup-truckseja, mutta se olisi jo liikaa vaadittu.
Hyvä jos huomaat jo eroa. Kyllä mä uskon, että jos itse lopettaa nakutuksen, toinenkin rauhoittuu. varmahan en voi olla, kun meillä ei sitä tehdä. Ei, olenpas huomannut sittenkin. Joku aika sitten voihkin ja valitin sitä et junnu kadotti uuden makeen hatun kun oli miehen kanssa reissussa. Mies hermostui ihan täysin ja meinas tulla sota, hatusta. tajusin sen johtuvan siitä, et miestä itseäänkin harmitti ja oli hänen vastuullaan koko lakki. Ja sit kun m' siinä voihkin niin hän hermostui.
VastaaPoistaOuto selostus, mutta juu, jos mä kauheesti jäkättäisin, niin mun superhyväntuulinen mies olisi joskus jopa pahalla tuulella.
Kyllä on myrskyä ajoittain kaikkialla. Minä ainoana ihmisenä maailmassa sitä omalla kohdalla pidän aina lopun alkuna :) Nyt ei ole pitkään aikaan ollut mitään, saattaa johtua siitä, et olen tajunnut arvostaa miestäni joka on monessa asiassa huippu. Olen pitänyt itsestäänselvyytenä.
Mullehan suurin kriisi kyl on aina se, "eikö elämä olekaan elokuvaa".
Mähän en tietenkään nalkuta, mutta... Olen ollut ihan samanlainen aiemmin tuossa riita merkitsee eroa-teemassa. Nykyään kestän sen, että riidellään, jopa lasten kanssa eikä maailma kaadu siihen. Sitten vaan pyydetään anteeksi ja jatketaan eteenpäin.
PoistaNiin monta ihanaa teksiä, etten tiedän mihin vastaisin. Mutta aloitan tästä. Sopeutuva vaimo. Vaimo, joka huomaa miehensä hyvät puolet mutta ei nakuta turhasta. Antaa miehen olla mies ja hoitaa asiat omalla tavallansa ja ajallansa. Tiedätkö, mä voin sanoa, että tuo asia helpottaa jossain vaiheessa. Se vaatii kuitenkin just tota mitä sä sanot, eli itsetutkiskelua. Mä olen varmasti ollut ikävä ihminen monta vuotta, kiukunnut ja nakuttanut ja paahtanut ja katsonut selän takaa että ei noin. Kokoajan kuitenkin tiedostaen, että ei näin, mutten pystynyt sit muuttamaankaan. Syytän lapsia. Lasten kanssa kotona oleminen ja päivien täyttäminen asioilla, jotka liittyvät kotiin ajaa siihen, että ne asiat vaan on tärkeitä. Ja koska mies joka käy töissä ja tekee muutakin (järkevää?) ei aina tajua, että juuri tämä matontamppaus tänään on Maailman Tärkein Asia ja se että se tehdän Oikein (eli kuten minä Haluan) syntyy ristiriita.
VastaaPoistaMutta kuten kirjoitin, sä olet tiellä, joka johtaa sinne minne haluat. Sopeutuvien vaimojen (joilla on uljas oma elämä myös) sarjaan. Tsemppiä! Mä olen ehkä noin 7,5% lähempänä sitä kuin 10 vuotta sitten... ;)
Tuo on tosi tärkeä pointti tuo "on myös oma elämä". On totta, että asiat tuntuu vähän turhankin suurilta, kun arki ja koko elämä on aika pienissä ympyröissä. Mitä enemmän non omaa elämää, sitä vähemmän tarvitsee järjestellä muiden asioita tai puuttua niihin. Tällä hetkellä keskityn siihen, että pidän suuni supussa, kun tekee mieli arvostella, ja yritän tehdä ilahduttavia asioita toiselle.
Poista