maanantai 5. toukokuuta 2014

ÄitiysLoma

Eilen maanantaiaamua ajatellessa tuntui todella mahtavalta; taas alkaa uusi viikko, eikä minun tarvitse mennä töihin. Tykkään työstäni, työkavereista ja asiakkaistakin, mutta minusta on mahtavaa olla kotona. Kuin joka viikko loma vain jatkuisi ja jatkuisi. Maanantaiaamun kunniaksi nukuimme prinsessa Paukkumaissin kanssa kymmeneen asti. I rest my case.

Ja joo, onhan toiset viikot vähän tylsiäkin ja päivät välillä pitkiä. Mutta nyt tyttö on voinut paremmin ja meillä on vaan niin kivaa yhdessä.

 Olen vetänyt johtopäätökseni viikonlopun vieraista. Uskon veljentyttöni tuntevan heidät niin hyvin, että osaa arvioida heidän motivaatioitaan. Olen tullut siihen tulokseen, että me olemme sopivasti. Olemme oikeaan suuntaan, mutta emme liikaa. He ovat jollain tavalla surullisia ihmisiä, sillä ulkoisilla asioilla on heille kohtuuttoman suuri merkitys (kuten omaisuudella, tittelillä ja painolla). Minua edelleen huvittaa kyllä tuo laihuus. Me olemme siinä mielessä uskottava yleisö, että meillä on vähän kaikkea, mutta emme ole liikaa, jotta he näyttäisivät huonoilta rinnallamme. Siinä se on, arvoitus ratkaistu. Olemme riittävän uskottavia, riittävän hyviä, mutta emme liikaa. Sovimme heidän kuvaansa taustalle, statisteiksi. Kuten veljentyttöni sanoo: "Pidän mielelläni heihin etäisen kohteliaat välit. "  Etäisen kohtelias on hyvä.

4 kommenttia:

  1. Toi laihuusjuttu naurattaa ihan kamalasti. Yritän kuvitella suosivani ketään tai lapsiani laihuuden vuoksi. EI onnistu.
    Onpa kiva että olette sopivasti kaikkea, muttette mitään liikaa. Heh!

    Mä muistan äippälomasta ton vaiheen. Kun tuntui lomalta ja oli ihanaa. Vauva oli suloinen ja helppo ja elämä hymysi. Sit kun alkoi se termiittivaihe, niin loma ei ollut ihan lomaisaa. Mun elämän pelasti avoin päiväkoti jossa asuimme lähes.
    Ja äitikaverit! Ilman en pärjää vieläkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä kaikki älyttömyys kiteytyy juuri tuohon, kuka suosii lastaan laihuuden perusteella?
      Joo, kyllä se lomafiilis eilenkin jo hiipui, kun vauva nukkui minuutin välillä klo 10-19. Lohduttaudun, että ehkä se termittivaihekin on siedettävämpi, kun nytkin olen koko ajan kiinni vauvassa. Jos Paukkis nukkuisi jotain järjettömiä päiväunia kolmesti päivässä, niin tämä olisi aivan liian luksusta.

      Poista
  2. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi on ymmärtää titteleiden ja suuren omaisuuden suurta arvostusta. Koulutusta sentään voi arvostaa, jos se tekee elämästä helpompaa (ruokkii perheen tms) mutta kaikki muu "hieno" on mun silmissä kovin katinkultamaista. Älykkyyttäkään en jaksa arvostaa, kun useat älykkäät paljastuvat kovin tyhmiksi nostaessaan omaa arvoaan muita polkemalla.

    Hengessä köyhät, sitä mä usein mietin ja kiitän. Ehkä se vimppa juna ei vielä ole mennyt, ehkä mahtuu vielä mukaan. ;)

    Puss täältä Pohjanmaalta!

    P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pelkkä älykkyys ei paljon lämmitä, ellei ihmisellä ole sydämen viisautta. Sillä taas ei ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Ulkoiset asiat ei paljon kerro siitä, kuinka hyvä jonkun ihmisen lähellä on olla, eikä millään muulla taida loppupelissä olla merkitystä.

      Puss ihana!

      Poista