Väsynyt äiti

Muutama päivä on ollut vähän tiukkaa. Heräämiset parin tunnin välein, sylissä päivät asuva tyttö ja kiireinen mies ovat olleet huono yhtälö. Mahtavaa on kuitenkin se, että Maissin syöminen sujuu päivä päivältä paremmin. Tänään vasta illalla hoksasin, ettei hän ollut saanut rintaa yli kuuteen tuntiin. Ihmettelin vain miksi hän oli itkuinen ja imeskeli syöttötuolin pehmustetta. Hän oli syönyt niin hyvin kaikkea muuta, enkä ollut imettänyt häntä välillä. Sitten olikin jo valtava tissi-ikävä ja jälleennäkemisen riemu oli valtava. Olen laskenut sen varaan, että imetys vain jotenkin jää pois omalla painollaan. Jää nähtäväksi. Itse lopetin tutin syömisen samana vuonna kuin opin lukemaan, viisivuotiaana. Toivon todella, että Maissi ei ole äitinsä tytär tässä imeskelyasiassa.

Koko imetys herättää minussa edelleen niin ristiriitaisia tunteita. On mahtavaa, että se on sujunut kaikista epäilyistäni huolimatta. Nyt kun se sujuu ja on helppoa, eikä enää kivuliasta, yhtä aikaa odotan sen päättymistä kuin pelkään sitä. Minun on vaikea luopua noista yhteisistä hetkistä, jotka ovat vain meidän kahden. Samaan aikaan kun tuuletan Maissin syömään oppimista ja uusien, sopivien ruokien löytymistä, pieni murunen minussa ajattelee, että hän kasvaa. Hän kasvaa kohti maailmaa ja kauemmaksi minusta, ja se tunne on käsittämättömän haikea. Yhtä aikaa kun toivoo hänen kasvavan ja pärjäävän, pelkää menettävänsä hänet. Tänään tajusin, miksi tuo tunne on niin syvä. Minulla ei ole kokemusta siitä, miten ollaan toimivassa suhteessa omaan äitiin. Miten voi tarvita ja tukeutua äitiin, miten äiti suojelee ja lohduttaa, tai miten äiti on se, jolle haluaa soittaa ja kertoa jonkun asian. En tiedä siitä kaikesta mitään. Siksi minun pelkoni, ymmärrettävä mutta järjetön, on, että hän kasvaa ainoastaan kauemmaksi minusta, päivä päivältä.

Tässä äitinä olemisessa jännittävää on se, että olen ensimmäistä kertaa tällä maaperällä. Kaikki mitä tapahtuu Maissin ja minun suhteessa, tapahtuu myös minulle ensimmäistä kertaa. Yhtä lailla, kuin olen äiti Maissille, olen äiti itselleni. Selitän, pohdin, rauhoitan. Kerron, että minä en ole oma äitini eikä Maissi ole minä. Meillä on kaikki mahdollisuudet hyvään suhteeseen, olla tärkeitä toisillemme ihan aina.