Perusonnellinen ihminen

Taas on tultu tähän, kukun yömyöhään hereillä, että saan edes hetken kirjoittaa. Keitin jopa kello 23 kahvit. Maissi ei nuku päivisin kuin sylissä, se on niin raivostuttavaa välillä. Tosin hän on ollut taas kipeämpi, jouduimme aloittamaan lääkityksen uudelleen refluksiin. Syömisen kääntöpuolia.

Torstaina olin työpaikkahaastattelussa ja erossa typystä kokonaiset kolme tuntia. Se oli pisin aika hänen syntymänsä jälkeen.  Haastattelu meni hyvin ja tiesin, ettei kotona ollut hätää - menin siis kahvilaan istumaan ja lukemaan naistenlehden. Se oli ihanaa, en osaa edes kuvailla kuinka ihanaa. Kuin syntyisi uudelleen omaksi itsekseen. Työ on osa-aikatyötä, keikkaa lähikaupungin sosiaalipäivystyksessä. Aloitan perehdytysjaksolla lokakuun puolivälissä, kun mies jää kotiin kuudeksi isäviikoksi. Teen vain pari vuoroa viikossa, sen verran, että pärjätään.

Perjantaina kävin entisen terapeuttini luona. Meillä on sopimus, että saan tarvittaessa käydä tankkaamassa hänen luonaan. Hän sanoi juuri ne sanat, jotka vasta kirjoitin; olet ensimmäistä kertaa äiti-tytär-suhteessa. Kävin hänen luonaan kuusi vuotta kolme kertaa viikossa. Hän tietää minun pimeyteni ja valoni, hän tuntee minut paremmin kuin kukaan muu tässä maailmassa. Hän tietää, mitä Maissin syntymä minulle merkitsee. Hän tietää, miksi tämä kaikki on niin tärkeää, onnellista, kipeää, pelottavaa ja kaunista yhtä aikaa. Hän tietää, miksi pelkään ja mitä. Ja hän osaa sanoa, että minä pärjään kyllä. Minä osaan ja riitän, hän näkee sen. Lohdullista on, että minä tiedän ne samat asiat. Minä vain haluan kuulla ne häneltä.

Palautin Sopeutuvan vaimon kirjastoon. Minusta ei ole ihan sellaiseksi. Jotain muutoksia olen kuitenkin tehnyt. Pyrin olemaan puuttumatta muiden tekemisiin ja kertomaan mahdollisimman selkeästi mitä minä haluan. Lisäksi keskityn omiin asioihini, omaan onnellisuuteeni. Aloitin listan asioista, joiden tekeminen tekee minut onnelliseksi. Lista on niin tylsä, että joudun harkitsemaan sen julkaisua. Rikkaruohojen nyppiminen, kissojen ja marsujen rapsuttelu sekä lukeminen ovat aika boring. Haudon listaa vielä, jos sinne ilmaantuisi jotain jännittäviä tekemisiä. Positiivista on, että kaikki minun onnea tuottavat tekemiseni ovat ihan tässä käden ulottuvilla. Ei ihme, että olen perusonnellinen ihminen.