Hullun sukuni puoleisen serkun piti tänään tulla kylään vaimonsa kanssa, mutta kyläreissu nyt sitten peruuntui. Serkun vaimo lähetti tekstarin, jossa kertoi, etteivät tule, koska serkkuni on kusipää ja ja hänen vaimonsa äärimmäisen väsynyt tuohon kusipäisyyteen. Jotenkin virkistävää vaihtelua tekosyille auton hajoamisesta, huonoista talvirenkaista, orastavasta flunssasta/vatsataudista/migreenistä tai mistä syystä tahansa normaaleissa suvuissa perutaan kyläilyjä. Minähän en tuon kusipään kanssa kyläile.
Olen miettinyt vielä eilistä pohdintaani riittävän hyvästä puolisosta sekä kumppanin hyvistä ja huonoista puolista. Pohdin ikuisuuskysymystä; riittääkö voimakas keskinäinen vetovoima, intohimo ja rakkaus pitämään paketin kasassa, jos muu elämä ei toimi? En pohdi nyt omaa parisuhdettani, vaan keskityn ihan muiden asioihin. Aiemmissa suhteissani mieletönkin kemia on hiipunut, jos kumppania on joutunut häpeämään jossain tilanteessa, tai arki yhdessä on vaan osoittautunut tosi hankalaksi. Tajusin eilen, että yksi arvostamani piirre nykyisessä puolisossani on se, että hän osaa pitää pokerinaaman tarvittaessa. Minun ei tarvitse pelätä joutuvani keskelle julkista likapyykinpesua ja jännittää hänen puolestaan sosiaalisissa tilanteissa. Ehkä se on pinnallista, mutta nautin siitä, että elämässämme on helppoutta ja mukavuutta (jotain, mitä pidetään ehkä ihan normaaleina käytöstapoina). On muutakin tietysti, pinnan alla, mutta niitä kipuja minun ei tarvitse käsitellä julkisesti. Olen luultavasti allerginen näille julkisille avautumisille juuri tuon äidin puoleisen sukuni vuoksi. Heidän kanssaan on normaalia kyläreissulla päätyä osaksi parisuhdedraamaa. Sano nyt säkin, miksi mä en vaan lähtis tästä? No jaa, mutta tosi hyvää pullaa kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti