perjantai 25. huhtikuuta 2014

Perjantai-ilta

Perjantai-ilta. Miten sen sanan merkitys, odotukset ja lataukset ovatkaan vuosien varrella muuttuneet?

Tämä on hyvä perjantai-ilta. Mies tuli ylipitkän päivänsä jälkeen töistä väsyneenä ja yrittää nukuttaa vauvaa kaverikseen päikkäreille. (Vauva on nukkunut tänään kolmet vajaan puolen tunnin unet herättyään aamukuudelta.) Teinitytär toivoi mureketta ja muusia ruoaksi, ja sitä hän sai. Tosin muusia piti jatkaa porkkanoilla, sillä perunoita oli liian vähän. Teinitytärtä ei poikkeuksellisesti saa edes tv:n eteen, sillä hän pyrkii luomaan suhdetta marsuihinsa. Ne luvattiin hänelle jo viime marraskuussa, mutta vauva-arjen tasaantumista odotellessa toimitus vähän kesti. Kärsivällisesti hän on jaksanut odottaa ja eilen ne pienet, säikyt pallerot muuttivat hänen huoneeseensa. Minulla on Omaa Aikaa, tämä hetki juuri nyt, ja kahvimuki edessäni. Perjantaisin huomaan olevani väsynyt viikon pitkistä päivistä yksin, varsinkin, jos miehellä on ollut enemmän iltamenoja.

Perjantai tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että jokainen saa hetken hengähtää. Se tarkoittaa perheaikaa, kiireetöntä olemista. Lepoa ja yhdessäoloa. Sitä parasta aikaa, nyt ja tässä.

2 kommenttia:

  1. Löysin tieni tännekin!
    Minun perjantaini on sisältänyt ihmettelyä siitä, kuinka lapset kasvavat. Seitsemänvuotias neitosemme oli lennähtänyt kavereiden kanssa leikkipuistoon ja viipyi reissullaan useampia tunteja. Kävi välillä syömässä ja toi valkovuokkoja kimpun. Toisella kerralla nyrkkiin oli puristettu voikukkia. (Kaverit eivät kuulemma odottaneet häntä, kun hän poimi kukkia äidilleen.) Kymmenvuotias erityisemme on valtavan innostunut sählystä kotipihalla. Olisin toisaalta halunnut jakaa sen hetken hänen kanssaan, mutta tänään en jaksanut. Sen sijaan nukuin päiväunet. Kai äiti saa niinkin tehdä?
    Nyt odotan miestäni kotiin. Nuortenillan opetus oli mennyt hyvin. Gradu saa tämän illan levätä. Jonain päivänä hänenkin opiskelunsa päättyvät ja saan viettää aikaani hänen kanssaan. Nyt iloitsen hetkestä, jolloin saan oikolukea hänen työtään. Istua edes vierekkäin illalla keittiön pöydän ääressä.
    Olet ajatuksissani. Olette ajatuksissani.
    -M-

    VastaaPoista
  2. Niinpä, perjantait muuttuvat kohti sitä, kun jonain päivänä odotteleekin teinejä menoiltaan :) ihan mahtavaa!
    Juuri eilen ajattelin sua, kiva kun löysit tänne <3

    VastaaPoista