maanantai 21. huhtikuuta 2014

Home sweet home

Reissusta palattu, ihanaa olla kotona. Kotiseutu oli kuitenkin tällä kertaa armollinen ja meillä oli tosi mukavaa. Tämä pääsiäinen sisälsi jonkin verran stressipisteitä, sillä yövyimme veljen ja hänen uuden puolisonsa luona. Veli erosi vuoden vaihteessa lähes 30-vuotisesta liitostaan, mikä on nostanut ankarat tunnekuohut suvussa. Nykyinen puoliso on ollut kuvioissa jo kolmisen vuotta ja itse ero sisälsi pitkällistä jahkaamista, osituksen mahdottomuutta, kiusantekoa ja puolien jakamista. Minulla on vain yksi veli, joten olen kieltäytynyt ottamaan puolia tässä erossa. Olemme sopineet, että vaikka mitä tapahtuisi, mikään ei saa katkaista välejämme. Minä oikeasti myös pidän hänen uudesta puolisostaan, joten minulle ei ole ollut mitenkään hankalaa sulatella muutosta. Veljen lapset tulivat eilen pääsiäisaterialle ja meillä oli tosi mukavaa. Olen valtavan iloinen veljen puolesta, sillä eron vaiheissa hänen suhteensa aikuisiin lapsiinsa ovat olleet koetuksella. Veljentyttöni tapasi uuden puolison ensimmäistä kertaa, toi kukkia, esittäytyi ja halasi tätä äitinsä vanhassa keittiössä. Olin mielettömän ylpeä hänestä, sillä tiedän, ettei asia ole ollut hänelle helppo. Ele oli valtavan suuri ja lämmin, kuten veljentyttöni sydän.

Äitini ei luonnollisesti ole hyväksynyt tätä tilannetta, veljeäni ei kutsuttu heille pääsiäisaterialle ja uutta puolisoa hän ei aio tavata. Äiti on katkaissut kaikki välit veljeeni, mustamaalaa tätä laajasti ja suosii entistä miniää, jota aiemmin vihasi. Uusi puoliso kertoi pohtineensa voiko äitimme ampua hänet, jos hän kävelee heidän talonsa ohi. Veljeni asuu vanhempieni naapurissa. Vastasimme välittömästi, ettei se ole mahdollista. Ei äiti pääse niin nopeasti sängystä ylös, veljeni sanoi. Ei äiti pääse alakerrasta hakemaan asetta, minä perustelin, hän on niin huonojalkainen. Kumpikaan meistä ei sinänsä kyseenalaistanut, etteikö äiti varmasti ampuisi, mikäli hänellä olisi ase saatavilla ja sattuisi olemaan ikkunan äärellä. Jäin pohtimaan, kuinka sokea on rakkaus veljeeni, että se kestää hullun anopin naapurissa. Minun on helpompaa laittaa rajoja tämän siunatun 500 kilometrin vuoksi. Mutta ei ole aina yksinkertaista elää omaa elämäänsä, jos mörkö käy samalla roskiksella kuin sinä.

Oma koti. Oma rakas elämä. Tänään juodaan kahvit pihalla.

2 kommenttia:

  1. Otteita elävästa elämästä. Niin on tuttua ja kipeää. Kiitos tästä blogista.

    VastaaPoista