Tänään herättiin typyn kanssa vasta ennen kello yhdeksää. Hän kömpi kainalooni ja sanoi "moi äiti", omalla hyväntuulisella tavallaan. Voiko päivä paremmin alkaa? Köllöttelemme aina hetken heräämisen jälkeen, juttelemme unista ja päivän asioista. Vielä ei ole kiire nousta ja lähteä.
Aamupalan jälkeen lähdimme kauppaan ja asioille. Maissi on ihana lapsi siitä, että hän on peruspositiivinen ja ilahtuu pienistä asioista. Kivaa, hän huutaa kun lähdetään kauppaan. Hänen mielestään se on retki, minne lähdetään autolla. Bussi on ilahduttava näky moottoritiellä. Kaunni imma, hän sanoo näinä räntäisinäkin päivinä, kun tuulee niin, että tukka lähtee päästä. Eilen hän sai riemukohtauksen kun tulin töistä ja sanoin, etten mene enää tällä viikolla töihin. Hypimme piirissä pelkästä ilosta. Tänään hän kertoi hänelläkin olevan papaapäivä, kun minä en mene töihin.
Rakastan hänen iloaan ja huumorintajuaan. Hänellä on selvä komiikantaju ja hän ymmärtää huvittavien asioiden merkityksen. Hän kiukkuaa ja raivoaa tietysti, ja on vanhempiensa ikään nähden välillä hermostuttava touhupeppu, mutta suurimman osan ajasta hän on iloinen höpöttäjä. Tänään kaupassa oma komiikan tajuni oli koetuksilla, kun menin heti prisman porttien sisäpuolella ostamaan hänelle vappupallon ja teinitytölle ison skootterin mallisen pallon. Ne sai tosi kätevästi kiinni kärryyn, mistä ne hulmusivat koko ostoskierroksen ajan kaikkien tiellä. Minua alkoi naurattaa ihan hulluna, kun tajusin miten hölmöltä näytin. Ostoskärry pursusi vaippoja, perunoita, maitoja, foliovuokia, vappupalloja ja kaksivuotiasta, joka huusi kurkku suorana äitiä, jos hävisin hetkeksi näkyvistä. On päiviä, jolloin olen kyllä oman elämäni komedienne, ihan tahtomattanikin.
Eräs ystäväni oli facessa kysellyt kavereiltaan, mistä he haaveilevat. Kaverit kirjoittivat kivoja ja hauskoja haaveita. Ajattelen, että haaveet ja unelmat kertovat meistä valtavasti. Kevyinä, hassuina, koskettavina tai syvinä ne kertovat jotain olennaista. Yritin keksiä jonkun painokelpoisen haaveen hänelle jaettavaksi, mutta en halunnut jakaa niistä yhtään. Jos sanon miten ajattelen, että olen toteuttanut tai saanut suurimman osan ikiaikaisista haaveistani, se kuulostaa leuhkimiselta. Niin se kuitenkin on. Elämäni suurin haave on ollut oma lapsi, saada olla äiti. Sitä edeltävä haave saada itselle äiti on toteutunut siltä osin, että minun elämässäni on monia äitihahmoja ja nyt ensimmäistä kertaa elän äitisuhteessa, vaikka itse olenkin se äiti. Kun olen äiti Maissille, olen sitä myös itselleni. Kuulostaa tylyltä, mutta äiditön ihminen haaveilee aika perusjutuista, siitä, että on jollekin ehdottoman rakas. Että on ihmisiä, jotka rakastavat minua aina. No matter what.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti