Tiedättekö, kun joskus on ikävä jotain ihmistä, ketä ei oikeasti edes tunne? Minulla on ikävä Antti Holmaa. Kertoo jotain tästä päivästä.
Olin varannut kirpparipöydän/hyllyn lähiseudun lastenkirpparilta ja suunnittelin aamusella asettelevani sinne tavarat esiin Maissin viihtyessä kirpparin lasten nurkkauksessa. Väärin. Maissi viihtyi kaikkialla paitsi leikkinurkkauksessa ja voitte arvata kuinka näppärää on viritellä hälyttimiä ja henkareita ja hintalappuja samalla kun hyllyjen välistä vahtii elohopean tavoin liikkuvaa kaksivuotiasta. Operaatio kuitenkin kannatti, sillä kirppari-kallen mukaan olen jo neljä euroa voitolla. Ja kaikkein parasta tietysti on päästä tavaroista eroon.
Miehellä oli tänään syntymäpäivä, jota juhlimme eilen kolmestaan ulkona syömällä ja lahjomalla häntä. Tänään minulla ei ollut mitään ylläriä suunniteltuna. Tosi laimeaa. Olisin ihan kypsänä hänen tilanteessaan. Ei syntymäpäivää oikeasti voi juhlia vääränä päivänä ja jättää huomioimatta oikeana päivänä.
Valitin anopille surkeuttani, kun hän tuli hoitamaan Maissia lähtiessäni töihin. Olen koko ajan väsynyt ja alakuloinen, minua särkee epämääräisesti enkä vain jaksa yhtään mitään. En kertonut hänelle, mutta tuntuu kuin pidättäisin itkua koko ajan. Tiuskin Maissille, mikä on pahinta kaikessa. En tiedä kuinka kääntää tämä laiva.
Olen samaa mieltä syntymmäpäivän juhlimisesta mutta silti meillä useatkin synttärit vietetään ihan vääränä päivänä... Silti otan itse nokkiini, jos kukaan ei huomioi juuri oikeana päivänäni.
VastaaPoistaTunnistan tuon viimeisen kappaleen olotilankin. Ei auta kuin toivoa, että väistyvä talvi veisi väsymyksen mennessään. Ainakin valoisimpia aikoja kohti mennään! Haleja!
Voi sinä. Mä niin tunnistan tuon viimeisen olotilan. Vuodenaika? Mikä?
VastaaPoistaMut oi syy mikä vaan "this too shall pass".
OOn iloinen et palasit tänne taas.
Ihailen et yritit omistautua perheelle ja noin, mutta kyllä ihminen tarvitsee muutakin jaksaakseen!
Halaus