keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Reipashenkistä keskiviikkoa

Tänään päätin reipastua, mutta se loppui aika lyhyeen. Peruin heti aamusta leikkitreffit koska Maissi oli mukamas yskäinen. (Yski ainakin kolme kertaa.) Ettei vaan nyt tartuta mitään. Tosiasia oli, että halusin jäädä kotiin yöpaita päällä katsomaan Emmerdalea. Mietin itsekseni, että jos leikkitreffien aikuiskaveri olisi myös oikeasti minun ystäväni, voisin sanoa hänelle että olen ihan poikki ja haluan vain maata selälläni ja katsoa emmistä. Hän on tosi kiva ihminen, mutta me emme ole sillä tavoin ystäviä, että voisin maata hänen sohvallaan, joten jäimme kotiin.

Yritin korvata tyttärelle sen, ettei hän taaskaan nähnyt muita natiaisia (näki tosin maanantaina perhekerhossa, joten olen ollut kohtuullisen hyvä äiti ainakin silloin) ja menimme ulos.  Mikä ihana lounatuuli ja lämpö? Tytär suhtautuu ilmoihin ihailtavan positiivisesti. Satoi vaaterissa tai paistoi, hän katsoo ulos ja sanoo "kaunni imma", aina yhtä ilahtuneena.

Ollessamme ulkona suunnittelin pihasaunan eteisremonttia ja puuvajan sisustamista. Haluaisin raivata sen ylimääräisestä romusta ja täyttää ainoastaan kuivilla puilla sekä tehdä sinne saunanlämmitysbaarin. Minusta se olisi jotenkin hauska. Oma pihasaunabaari. Eteisremontti taas tarkoittaa muovilattian vaihtamista lautalattiaksi ja seinäpintojen purkamista niin, että vanha hirsiseinä tulee esiin. Siitä voi tulla kiva tai sitten se on ihan katastrofi. Kolmas suunnitelmani koski pihakalusteiden öljyämistä, kun lopultakin olisi ollut riittävän lämmin. Kannoin yhden (jumalattoman painavan) puutarhatuolin ulos ja harjasin sen. Hain öljyn ja pensselin valmiiksi. Lähdimme sisään syömään eilistä nakkikeittoa ja sen jälkeen Maissi meni päiväunille. Kannoin puutarhatuolin takaisin varastoon.

Voiko ihminen väsyä jo pelkästä suunnittelun ajattelemisesta?

4 kommenttia:

  1. Voi väsyä, teen sitä koko ajan...

    Meillä riekkupetterit järjestävät shown joka ikinen kerhopäivä sillä seurauksella, että äiti on ihan väsynyt ja mieli maassa kerhonkin jälkeen. En ymmärrä, tätäkö tää maalaiselämä ja uhmaikä (lapsen ja ehkä vähän aikuisenkin) teettää? Ketään ei koskaan näe niin sit keppuroidaan kuin villit sonnit, kun johonkin pitäis lähteä.

    Mä haluun lomalle! Ilman lapsia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikeasti kehtaa valittaa mun arjesta, kun ajattelen sun savottaa. Mulla on yksi lapsi ja osa-aikatyö, sulla on vähän isompi kattaus siellä. Kerhot on mustakin ihan pepasta, Maissi saa ihme naksuja niissä aina ja on ihan kamala. Yleensä kannan huutavana autoon. Lisäksi niistä saa aina jonkun 8 viikon räkätaudin. Silti morkkis, jos ei vie lasta niihin. Ihmetouhua.

      Poista
    2. Jos sä asuisit muuten lähempänä, niin mä voisin tulla sun luo ja sanoa, että nyt mä meen maate sun sohvalle. Sä olet sellainen ystävä.

      Poista
    3. Voi kiitos rakas! Ihan itku tuli... Saisit kuule ihan rauhassa makoilla. :)

      Poista