perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kohti viikonloppua

Hetken rauha, iso muki kahvia, spotifyn Hot Country ja hiljainen keittiö. Olimme aamun kaupungissa Maissin kanssa, Hulluilla päivillä. Saimme täsmäostettua Talon Miehelle synttärilahjan ja aivan liian monta paitaa Maissille, uudet kevätkengät ja collarit myöskin Maissille. Hän oli niin tyylikäs, olisittepa nähneet. Hänellä on musta villakangastakki, tuubihuivi ja suloinen myssy, jossa rusetti. Vaikka hän on omani, hän on syötävän suloinen lapsi. Olin päättänyt, että menemme stockalle ilman rattaita, jotta hän saa kävellä myös. Kävelyn jaksaminen ei ole ongelma, mutta hän ei aina suostu pitämään kiinni kädestäni ja tekee pieniä pyrähdyksiä. Olen vannonut itselleni, etten koskaan päästä häntä silmistäni väkijoukossa. Työni vuoksi tiedän liian hyvin, mitä syötävän suloisille pienille tytöille voi tapahtua. Stockalla hän oli vieressäni, kun etsin hänelle sopivaa paitaa. Sekuntia tai kahta myöhemmin häntä ei enää ollut. Seurasi hetkellinen pimeys aivoissani, kun yritin käsittää minne hän hävisi. Pikainen tähystys joka suuntaan; ei jälkeäkään. Mikä järkyttävä tunne. Samalla kun mietin, ettei hän oikeasti voi hävitä sekunnissa pois lastenosastolta, tajusin hänen pujahtaneen keltaisen muoviverhon taakse myyntikorien alle. Kurkistaessani sinne alas siellä ryömi pieni, mutta hyvin tyylikäs ja pölypalleroinen punatukkainen tyttö.

Kävimme onnistuneen shoppailun jälkeen lounaalla kuoroystäväni ravintolassa ja sielläkin hän jaksoi käyttäytyä aivan kohtalaisesti. Mahtavaa, kun hänen kanssaan voi jo tehdä normaaleja asioita ja olla ihmisten ilmoilla? Lounaspaikassa oli kuitenkin paha puute Maissin mielestä, siellä ei myyty pullaa. On pulla-aika, hän totesi eikä auttanut muu kuin ajaa kotiin leipomon kautta. Nyt hän nukkuu toivottavasti vielä hetken, minä alan siivota ja valmistautua viikonloppuun. Talon Mies on ylitöissä viikonlopun, mikä tarkoittaa lorvehdintaa ja hengailua meille muille. Sounds like a plan. Hyvää viikonloppua murut!


1 kommentti:

  1. Voi kauhistus, lapsi kadoksissa on ihan kamalaa. Meillekin kävi noin pienimmän kanssa. Yhtäkkiä hän ei vain ollut vieressä ruokakaupassa eikä meistä kumpikaan tiennyt, missä hän voisi olla. Onneksi löytyi läheltä ihailemasta mehupurkkeja.

    Ihanaa, että olette päässeet kaupunkiin. Mä selailen innolla haamukatalogia mutten silti jaksa tilata mitään.

    Ihanaa lorvintaviikonloppua!

    VastaaPoista