Kohti elokuuta

Elokuun hämärtyvät illat ovat jo lähellä. Elokuu on suosikkini, siinä on vielä kesän haikeutta ja samalla syksyn lupausta. Uuden kauden alku, kesän jäljiltä taas yhtä vanhempi. Täytyy palata ihmisten ilmoille, työhön, vaatteisiin, arkeen. Muistan odottaneeni aina koulun alkua ja kavereiden näkemistä. Edessä oli uusi vuosi täynnä kaikkea, mitä en vielä tiennyt. Vahattujen käytävien tuoksu, uudet kalenterit ja kynät, puhtaat vihot ja tyhjät rivit. Kaikki se uusi tieto, mihin uppoutua kokonaiseksi vuodeksi. Unohtaa kaikki muu.

Elokuu on viljan ja kypsymisen, puimisen kuukausi. Ruoan ja uuden sadon kuukausi. Meitä ruokkivan maan kuukausi. Elokuun värit ovat syvät ja lämpimät; tuleentuva vilja, auringon kulta ja kohti ruskaa hapuilevat lehdet. Tämä elokuu on ainutlaatuinen siinä, että me aloitamme uusia vaiheita ja menemme kohti syksyä, mutta kotona, kaikessa rauhassa. Tosin Maissi on oppinut ryömimään ja löytänyt pistorasiat ja kissanruokakupit, se siitä rauhasta. Meidän onnemme ja elämämme on täällä, kypsyvän kaurapellon ympäröimänä. Vielä ei syksy kohtaa meitä työhön paluuna ja hoitopaikassa aloittamisena, meille arki jatkuu kotoa käsin. Se tuntuu oikealta ja hyvältä.

Hellalla porisee musta-valkoherukkamehu, rakastan säilömisen tuoksua. Elokuun tuoksua.