Kesä etenee

Niin paljon ajatuksia, niin vähän aikaa kirjoittaa. Kesä on edennyt perheloman tahdissa, ensi viikon jälkeen jatkuu minun ja tyyristyllerön oma loma. Sitä odotellessa. Lomalla ollaan tehty kotihommia, aloitettu säilöminen, tavattu ihmisiä, saateltu miehen esikoinen armeijaan ja käyty tänään moikkaamassa häntä siellä. Lomassa parasta on ollut ihmisten tapaaminen, sukulaisten ja erityisesti ystävien tapaamiset. Niitä on lisää luvassa ensi ja seuraavalla viikolla. Minulla ja meillä on älyttömän kivoja ystäviä. Sellaisia ystäviä, joiden kanssa saa nauraa, pohtia asioita, oppia uutta, joutua tarkistamaan omia näkökantojaan, itkeä, olla keskeneräinen. Ihaninta minusta on olla hyväksytty omana itsenään omine hölmöine piirteineen.

P kysyi sopeutuvan vaimon kuulumisia. Haasteellista ja hidasta on muutos. On vaikeaa olla hiljaa, neuvomatta ja puuttumatta. En onnistu siinä kovinkaan hyvin. Mietin myös ystäväni ajatusta siitä, että hän on rehellinen tunteissaan ja sanoo ääneen mitä ajattelee ja tuntee. Että mies on kartalla missä mennään. Sopeutuvana vaimona suljen paljon ajatuksiani pois, nielen ne. Välillä mietin, pitääkö minun lakata olemasta minä, jotta parisuhde toimisi paremmin. Vain itseään voi muuttaa, tiedän sen. Tällä hetkellä pohdin sitä, mikä on sellaista minussa, mitä en edes halua muuttaa, vaikka se ärsyttäisikin toista. Tilan antaminen toiselle on ehkä agenda numero yksi juuri nyt ja samalla tilan ottaminen itselle.Ihminen, joka on sinut oman tonttinsa kanssa, ei ehkä koe niin paljon tarvetta häärätä toisten tonteilla.

Mikä on minun, minua? Kesä on ollut hyvää aikaa miettiä sitäkin. Mikä ja millainen ihminen olen, mitkä asiat minulle ovat kaikkein tärkeintä, luovuttamatonta? Millaiseksi haluan tulla ja kasvaa? Mitä tavoittelen, mitä toivon? Yksi ajatus, joka on pyörinyt päässämi on "Riitä itsellesi ihminen". Se on jäänyt mieleeni jostain vanhasta lehtijutusta tai runosta. Muistan, että se liittyi ajatukseen rakkauden kerjäläisenä olemisesta. Että  ihmisen pitäisi olla tarpeeksi onnellinen ihan yksin, riittää itselleen. Parisuhde ja kaikki muu on vain bonusta. Ellei ole onnellinen yksin, ei ole sitä parisuhteessakaan. Onnen kerjäläisenä onni on aina muualla. Oma mieleni toimii nykyään niin, että onni on tässä. Onni on pääni sisällä. Aivan erityisesti se on läsnä myös vuorovaikutuksessa pienen ihmeeni kanssa. Rakkaus lasta kohtaan on tehnyt minusta onnellisemman kuin koskaan. Silti oudolla tavalla vaikeinakin aikoina olen kokenut vahvaa sisäistä onnea. Kääntöpuolena on, että minun on vaikea tarvita muita. Olen omavarainen onneni suhteen, itseriittoinen. Minun onneni on usein omassa kuplassa, jonne tällä hetkellä mahtuu lisäkseni vain prinsessa Paukkumaissi.

Minun kanssani ei ole kyllä helppo elää.