keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Hellettä ja helmiä

Hellettä riittää, en tosin sano sitä valittaakseni. Meillä on ilmalämpöpumppu, jolla saa myös näppärästi viilennettyä kodin. Vanha talo lämpenee kuitenkin niin perusteellisesti, että tänään muutimme vintistä alakertaan. Asumme nyt kaksiossa, se on jännää! Kuin oltaisiin retkellä. Aina kun eri syistä päädymme tähän asumisratkaisuun (keittiö, olohuone ja makuuhuone alakerrassa), pohdimme sitä, kuinka se on ennen talon peruskorjausta ollut the asumisratkaisu. Näissä huoneissa on asunut kolme sukupolvea kerrallaan ja tuolloin makuuhuonekin oli paja eli työtila. Viimeksi asuimme näin joulukuussa Seija-myrskyn vietyä sähköt pariksi päiväksi. Olin viimeisilläni raskaana. Oli kylmää ja pimeää, ja ajattelin kuinka onnekasta oli, ettei vauva ollut vielä syntynyt. Nyt meitä nukkuu tuossa sängyssä kolme.

Rakas ystäväni kävi tänään kylässä. Pitkästä, pitkästä aikaa meillä oli tunteja aikaa jutella kaikki maailman kuulumiset. Hänen seurassaan ajatukseni poikkeuksetta selkiintyvät ja asettuvat uuteen järjestykseen. Hän katsoo minua lempeästi, mutta näkee minut sellaisena, kuin oikeasti olen. Hän tuntee minut. Hänelle olen totta. Hänelle haluan olla totta. On helpottavaa, että elämässä on ihmisiä, joille tahtoo ja saa olla totta. Ensi vuonna olemme tunteneet toisemme kymmenen vuotta. Hänen kanssaan olemme kasvaneet samaan suuntaan, tosin hän on myös saanut minut haluamaan kasvaa hänen kaltaisekseen. Häntä ei voi jäljitellä, ainoastaan vilpittömästi ihailla ja rakastaa. Hän saa minut ajattelemaan, että Jumala luo osan ihmisistä kuin omaksi kunniakseen, kimaltaviksi timanteiksi, erityisiksi aarteiksi. Ystäväni on Jumalan koru tässä maailmassa.


2 kommenttia:

  1. Ihan kyyneleet nousi silmiin kun kirjoitit niin kauniisti! Ja siksi, että mä tiedän ton olevan niin totta. Sun ystävä, josta kirjoitat on kaiken tämän arvoinen <3

    VastaaPoista