Enkelikoulua

Hörhöksi leimautumisen uhallakin minun on pakko kertoa viime päivien enkelikoulusta. Kuulen ääniä, mistä rakas ystäväni (psykiatrinen sairaanhoitaja) on patologisen kiinnostunut. Hän tarkistelee aika ajoin minulta, mitä äänet ovat nyt jutelleet. Viime päivinä äänet ovat olleet taas selkeämpiä, en tiedä olenko itse ollut herkempi kuuntelemaan. Uskon enkelien olemassaoloon ja toimintaan elämässämme, jos vain annamme niille tilaa ja mahdollisuuksia. Ja toimivat ne ilmankin.

Viime päivinä enkelit ovat olleet aktiivisia alennusmyynneissä. Olin lauantaina stockalla ja sovitin noin kymmentä vaatekappaletta, eri kokoisia ja mallisia. MIKÄÄN niistä ei sopinut, näyttivät kamalilta. Minä näytin niissä ja ilman niitä kamalalta. Kroppani tuntuu tällä hetkellä vieraalta ja epämukavalta ylipainon ja roikkuvan ihon vuoksi. Masentuneena vein vaatteet takaisin rekkiin. Kävelin vaatemerkin ohi, jota en ole koskaan sovittanut, mutta jonka mallit näyttivät kivoilta. Värit olivat myös minun värejäni. Enkeli kehotti minua ottamaan kolme erilaista ja eri kokoista paitaa ja ostamaan ne itselleni. En jaksanut väittää vastaan (yleensä häviän nämä väännöt) vaan otin paidat ja menin maksamaan. Ajattelin, että voinhan ne vaihtaa sitten myöhemmin, jos kuulenkin harhoja tällä kertaa. Kotona sovitin paitoja ja ne sopivat täydellisesti. Maksoivat yhteensä 37 euroa.

Lauantaina näin myös poistorekissä samanlaisen ulkoilutakin, minkä ostin itselleni syksyn alennusmyynnistä. Äitini piti valtavasti takistani ja ajattelin, että jos olisin kunnollinen tytär, antaisin hänelle oman takkini (ruskean) ja ostaisin tilalle tuon vaaleanpunaisen takin. Se ei kuitenkaan näyttänyt hyvältä päälläni, vaan vei kaiken värin kasvoiltani. Jätin sen kauppaan ajatellen, ettei äitikään huoli vaaleanpunaista. Myöhemmin puhelimessa hän sanoi, että hänelle olisi kelvannut vaaleanpunainenkin, koska malli oli niin kiva. Yritin soittaa stockalle, mutta he eivät ymmärrettävästi varaa ale-tuotteita. Pyysin enkeliä laittamaan takin minulle sivuun. Takki oli torstai-merkkinen ja maksoi 21 euroa. Tänään menimme kaupunkiin hakemaan takkia ja näin sen jo ovelta, se oli taiteltu koko vaaterekin päälle näkyviin. Olin tosi iloinen. Samalla reissulla löysin myös itselleni alesta täydellisen toppatakin, jossa oloni on mukava ja mikä on lämmin. Tunnen itseni siinä omaksi itsekseni, en epämukavan paksuksi. Takki on värikäs, todella kaunis.

Miksi enkeleitä yhtäkkiä kiinnostaa niin kovasti nämä alennusmyynti- ja vaateasiat? Jostain syystä minua hemmotellaan tällä hetkellä kovasti. Vahvistetaan johonkin tulevaan, vahvistetaan voimaan hyvin omassa itsessäni, vahvistetaan olemaan äiti ja nainen. Mieleni toimii valitettavasti niin, että epämukava fyysinen oloni vie välillä kaiken ilon minulta ja tarvitsen kokemusta siitä, että vartaloni toimii ja on hyvä vartalo. Sopivat ja oikeankokoiset vaatteet ovat siinä iso apu. Joku muu on tässä asiassa varmasti vahvempi. Joku muu myös sanoisi näiden asioiden olevan sattumaa tai sairaan mieleni kuvitelmaa. Minulle nämä ovat lahjoja universumilta, jota pyörittää suuri rakkaus. Kaiken olemassaolevan takana on ääretön hyvyys, joka vain odottaa tulla nähdyksi ja koetuksi. Meitä rakastetaan aivan äärettömän paljon. Riittää, että ottaa rakkauden ja hyvyyden vastaan. Avaa sille silmänsä, korvansa ja sydämensä. Rakkaus on.