Tässä ja nyt

En ole varmaan koskaan valmistautunut jouluun näin huonosti, en edes silloin, kun olen sydämeni pohjasta vihannut ja kammonnut edessä olevia juhlapyhiä. Nyt suhtaudun varovaisella innostuksella, sillä joulu on Maissin ensimmäinen ja kolmas hääpäivämmekin sieltä koittaa tapaninpäivänä. Meillä on 14 kummilasta, eikä heistä kukaan ole vielä saanut lahjaansa kaappiin odottamaan. Maissille olen ostanut yhden joulukoristeen (hän saa sen tosin vasta aikuisena) ja teinitytölle laivalta kosmetiikkaa. Olen aina pyrkinyt aloittamaan joululahjahankinnat jo heinäkuussa tavoitteena välttyä ostoshelvetiltä joulukuussa. Not this year. Epäilen joulun silti koittavan, vaikka hankkisin lahjat alesta joulun jälkeen tai postittaisin jokaiselle lahjakortin.

Tänä vuonna jouluun liittyy outo sivuääni, joka sanoo, että tässä ja nyt. Ystäväni elää viimeistä jouluaan ja sanon sen ääneen, vaikka se ei ole minun suruni. Tai on, menetän ystävän, mutta hänen perheensä menettää paljon enemmän. Julkinen suru on jotenkin niin hankalaa, surun omiminen niiltä, joita asia ensisijaisesti koskee. Minun arkeni ei kaadu, vaikka hän kuolee. Maailma jatkaa pyörimistään akselinsa ympäri, vaikka hänen elämänsä päättyy. Silti koko maailma menettää jotain korvaamatonta hänen mukanaan. Viime päivät mielessäni on kulkenut muistoja, kuin kuvia tai filminpätkiä. Tilanteita töistä. Juhlia. Asioita, joita hän on yrittänyt minulle opettaa, kuten melomista, kiipeilyä ja frisbeegolfia. (Olen ollut surkea niissä kaikissa.) Yhteisiä lounaita, leirejä ja retkiä. Elokuvia, konsertteja, autolla ajamista. Pöhköilyä ja naurua. Yhdyssanoja ja sanojen vääntelyä. Jekkuja. Kun ajattelen häntä, hymyilen aina sisälläni. Sellaisen ihmisen maailma menettää, ihmisen, joka läikähtää toisissa ihmisissä hymynä. Ihmisen, joka on ollut turvallinen ja vakaa hankalissa tilanteissa. Luotettava, kuin peruskallio. Oikeudentajuinen, reilu. Hyvis.

Vaikka en oppinutkaan melomaan, kiipeilemään tai edes heittämään kunnolla frisbeetä, hän opetti, että kaikki on tässä ja nyt. Aikaa ei ollutkaan rajattomasti, ei aikaa palata asiaan ja jatkaa juttua, sitten kun. On vain tämä päivä, tämä hetki. Ei edes huomista. On vain tänään. Vaikka olisi vielä viikkoja ja kuukausia, tai tämä joulu, on silti vain tänään.