perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulukirje

Joulukirje on minusta mahtava juttu. Luin tippa linssissä sellaista, jonka ystäväperhe lähetti. Päätimme teinitypyn kanssa, että ensi vuonna mekin siirrymme joulukirjeeseen ja lopetamme edellisen tradition, perhekuvan. Olemme melkein yhteiselomme alusta saakka lähettäneet kuvan meistä kaikista milloin kotiportailla, milloin kiinanmuurilla tai merenrannalla. Isoveli täyttää nyt 20 ja täytyy varmaan hyväksyä se, ettei hän enää ole mukana meidän pöhinöissämme. Ehkä hyvä siirtymävaihe on kirjoittaa ensi vuonna kirje, jossa on kuulumisia meiltä kaikilta.

Nyt kirjoitan kuitenkin joulukirjeen sinulle.

Rakas lukijani, ystävä.

Tämä on ollut elämäni paras vuosi. Se alkoi jännittävällä odotuksella, joka vuoden toisen päivänä päättyi prinsessa Paukkumaissin syntymään suunnitellulla sektiolla. Kylmässä leikkaussalissa minusta tuli äiti, mikä muutti koko elämäni. En tiedä hienompaa, kuin olla äiti. Maissi on hassu, huumorintajuinen, herkkä ja temperamenttinen tyttö. Rakkauden määrä yllätti minut, se kuinka rakkaus omaan lapseen muuttaa kaiken. Se juurruttaa kiinni maahan, sukuihin, perheeseen. Se irrottaa työstä, suorittamisesta, omasta ajastaan luopumisesta, kaikesta epäolennaisesta. Rakkaus sitouttaa pysymään ja kuulumaan. Rakkaus saa venymään ja jaksamaan, haluamaan kasvaa paremmaksi ihmiseksi. En usko, että olen yhtään parempi kuin ennenkään, mutta haluaisin olla. Ainakin yritän.

Olen oppinut, etten olekaan ahkera ja aikaansaapa, minulla ei vain aiemmin ole ollut ketään toista ihmistä kokonaan vastuullani. Olen oppinut, etten selviä eikä minun tarvitse selvitä elämässä yksin. Sitä varten ihmisellä on perhe ja ystävät. Olen oppinut, ettei minua oikeastaan kiinnosta tehdä töitä töiden itsensä tai oman urani vuoksi. Teen töitä saadakseni rahaa ja siksi, että maailma (jossa lapseni elää) olisi edes hieman parempi paikka. Olen tajunnut, etten tule tekemään väitöstä, ellen oikeasti keksi aihetta, jolla on merkitystä. Väitöksen itsensä vuoksi en tule haaskaamaan siihen aikaani. Olen oppinut, että rakkaus ja lapset pyörittävät koko maailmaa. Rakkaus joko omiin lapsiin tai rakkaus ylipäänsä.

Joulu tuli, vaikka en siivonnut tai leiponut pipareita. Joulu tuli, vaikka osa kummilapsista saa lahjansa myöhässä. Joulu oli hyvä ja leppoisa, onnellinen. Söimme hyvää ruokaa, aviomies yllätti minut polar loopilla ja Maissi oli innoissaan lahjanaruista. Maissin sisko oli ostanut minulle lahjan, mistä olin ihan mielettömän iloinen. Kynsilakan ja vadelma-huulirasvan, omilla rahoillaan. Se oli jouluni arvokkain lahja.

Mitä toivon sinulle ja minulle uudelle vuodelle 2015? Sitä mitä sydämesi kaipaa. Lepoa tai riehakkuutta. Tässä ja nyt elämistä. Kiitollisuutta ja iloa. Rakkautta, hyväksyntää ja armoa. Luopumista kaikesta suorittamisesta. Ystävyyttä, iloa ja naurua. Toivoa. Tunnetta, että on rakastettu, tarvittu ja tärkeä. Onnellista, elämäntäyteistä ja ikimuistoista vuotta 2015.

2 kommenttia: