Tähän on tultu. Maissi on tehnyt tissilakon. Merkkejä on ollut ilmassa jo jonkin aikaa ja totaalikieltäytyminen alkoi tänään, kun oltiin mummilla kylässä. Illalla nukkumaan myös ilman tissittelyä. Järkyttävää, mitä seuraavaksi? Muutto varmaan omaan sänkyyn.
Imetys on ollut minusta pahin rasti tässä äiti-asiassa. Se kammotti minua etukäteen, sillä minusta oli luonnoton ajatus, että rintoihini yhtäkkiä 40 vuoden jälkeen tulee maitoa. (Ihan sama kuin olkapäähäni kasvaisi yhtäkkiä nakki. Tai polveni alkaisivat tuottaa voileipiä.) Vuodessa ajatukseen kuitenkin tottuu ja huomaa imetyksen hyvät puolet. Vauvan ruokkimisen helppous, suloinen läheisyys jne. Jossain vaiheessa imetys ei enää sattunut enkä kylpenyt maidossa, kuten alkuun. Siinä vaiheessa siitä tuli vähintäänkin siedettävää. Olen selvinnyt imetyksestä nämä lähtökohdat huomioon ottaen loistavasti. Vuoteen on mahtunut kipeitä rintoja, kaalinlehtiä, kylmältä varjelua, tiukkaa imetysdieettiä, hiusten lähtöä. Annan tämän kaiken jälkeen itselleni ruusukimpun, papukaijamerkin ja stipendin vaatekauppaan. Pian voin käyttää muitakin vaatteita, kuin imetyspaitoja. Se on mahtavaa. Tyttäreni on saanut lähes vuoden ajan nauttia äidinmaidon eduista ja on nyt valmis luopumaan tissistä. Hyvä Maissi!
Mutta leirikirjeessä ei sanottu, miten järjettömän haikealta siitä luopuminen lopulta tuntuu.
<3
VastaaPoista