tiistai 24. kesäkuuta 2014

Perheen yhteinen loma

Perheen yhteinen loma on alkanut. Miksi se ei lainkaan kuulosta minun korvissani yhtä lomalta, kuin tämä muu kotona vietetty aika typyn kanssa? Ehkä siksi, että oma aikani on minimissä ja yhden nälkäisen pikkusuun lisäksi kotona pyörii vaihteleva määrä muita toistuvasti nälkäisiä ihmisiä. Pyykkivuori kasvaa ja lisäksi on odotus minun läsnäolostani, se on ehkä kuormittavinta. Tiedän, kuulostaa kamalalta. Minusta on rasittavaa olla läsnä perheelleni.

Ok, pieni korjaus edelliseen väittämään. Minusta on rasittavaa olla läsnä uusperheessä. Minusta ei ole lainkaan  raskasta olla olla jatkuvasti ja tauotta läsnä omalle lapselleni. Vasta typyn syntymän jälkeen olen ymmärtänyt sen eron, mikä on biologisen ja bonuslapsen välillä. Vuosikaudet olen yrittänyt rakastaa (lue:pakottanut itseäni rakastamaan) puolison lapsia. Tällä hetkellä tuntuu, että minulla ei ole paljon annettavaa siihen suuntaan. Kaikki on ihan hyvin, ei ole kyse mistään dramaattisesta. Kukaan muu ei luultavasti huomaa eroa, paitsi ajoittain lisääntyvän vetäytymiseni yhteisistä tilanteista ja tiloista. Puutun ja komennan aiempaa vähemmän, enkä esimerkiksi sano juuri nyt mielessäni pyörivää ehdotusta teinin nukkumaanmenosta hänen valitellessaan orastavaa migreeniä. Ellei isänsä ole sitä mieltä, että lepo auttaa, niin ei kuulu minulle.

Haluan, että typyllä on suhde sisar- ja velipuoliinsa ja että he tulevat meille, olen valmis venymään sen asian hyväksi. Laitan hyvää ruokaa, näen vaivaa, kuskaan, annan aikaani ja rahaani. Olen valmis tekemään rakkauden tekoja. Rakkauden tunnetta en kuitenkaan enää etsi ja se on jotenkin helpottavaakin. Otan omaa tilaa, etsin sitä myös minulle ja pikkutypylle, häviän vinttiin kahdestaan ajoittain. Nukun päikkäreitä, kun väsyttää. Delegoin ruoanlaittoa miehelle ja teinille. Kuulostaa ihan tavalliselta, mutta verrattuna aiempaan perheasetelmaan, jossa olen ollut saatavilla ja muita varten, se on jotain uutta ja outoa. Nyt olen ensisijaisesti omaa jaksamistani ja prinsessa Paukkumaissia varten.

1 kommentti:

  1. "Minusta on rasittavaa olla läsnä uusperheessä. Minusta ei ole lainkaan raskasta olla olla jatkuvasti ja tauotta läsnä omalle lapselleni."

    Tajuantajuantajuan! Olipa ihana juttu, että olit sanoittanut tämänkin asian, jota en itse olisi sanoiksi osannut ollenkaan ilmaista. :)

    Pieta

    VastaaPoista