Ollaan oltu niin lomalla prinsessa Paukkumaissin kanssa, pojan juhlista asti. Oli suuri helpotus, kun juhlat sujuivat niin kivasti ja olivat ohi. Meillä on käynyt vieraita, olemme kyläilleet, juhlineet kummitytön rippijuhlia ja muuta mukavaa. Kotona oleminen tytön kanssa on parasta mitä tiedän - sanon sen taas, vaikka tiedän toistavani itseäni.
Huomenna meillä on taas kiva retkipäivä, ajamme kahdestaan pääkaupunkiseudulle tapaamaan ihanaa ystävää. Ja shoppailemaan stockmannille. Vähän alennusmyyntiä ja tripptrappin pehmuste kiikarissa. Imetysdiettini purkaminen on onnistunut niin, että maito on vapautettu. Viljat pysyvät edelleen pannassa, niistä näyttää tulevan oireita. Tosin itse oireilen maidosta. Jos olisin reipas ihminen, tekisin perusteellisen ratsauksen omaan ruokavaliooni myös ja tutkisin, mitä oikeasti voin syödä voidakseni hyvin. Mietin asiaa.
Tyttö on ihana. Tänään hän keksi, että saa minut nauramaan, jos itse höröttää ääneen sitterissään. Nauratamme toisemme tainnoksiin. Hän on kaunis, punaiset hiukset tuuhentuvat ja hänen kaksihampainen hymynsä valloittaa kaikki. Refluksi alkaa olla hyvällä mallilla jo ja lääkitystä on saatu pienennettyä, hän voi hyvin ja on tyytyväinen. Hänen kanssaan päivät ovat ihania ja menevät liian nopeasti. En tiennyt, että näin onnellinen voi olla. En tiennyt, että näin paljon voi rakastaa toista ihmistä.
Oman lapsen kanssa rakkauden määrää saa kai aina ihmetellä. Tosin myös ärsyyntymistä, vaikka rakastaa kamalan paljon. Ihmeen ristiriitaista.
VastaaPoistaMeillä meni loma ja nytkin on loma, vaikka koko sakki on koolla. Kivalta tuntuu, varsinkin pannukakkuaamiaisen jälkeen. :) Oman perheen muotoutuminen vie aikaa ja kummasti näin seitsemän vuoden jälkeen alkaa tuntua siltä, että kaikkien ollessa koossa koko perhe on tässä. Vaikkakin odotan niitä ydinperhepyhiä myös.
Pusuja!
Pieta