Juhannusta

Marika kirjoitti tyhjentävästi mökkeilyn kiroista ja siitä, miksi on paras viettää juhannusta kotona. Olen niin samaa mieltä. Entisessä elämässä tai useammassakin entisessä elämässäni juhannuksena oli aivan pakko jättää kaupunki ja mennä mökille. Milloin hämeeseen, milloin kavereille, milloin Turun saaristoon, milloin pohjanmaalle. Minulla on myös oma kesämökki saaressa merellä, siellä on tullut vietettyä useampi juhannus. Omalla mökilläni ei ole mitään mukavuuksia, ei vettä tai sähköä. On meri, kirkuvat lokit ja kaukana puksuttavat moottoriveneet. Siellä on maailman parhaat löylyt. Se on ihana paikka. Nykyinen mieheni on käynyt siellä kerran ja sanoi, ettei tykkää. Juotiin kahvit ja lähdettiin pois.

Sanomattakin on selvää, että tämän juhannuksen olemme viettäneet kotona. Koska asumme keskellä maalaisidylliä, täältä ei kaipaa minnekään. On pihasauna, jossa lempeät löylyt. On omenapuu, jonka alla voi istua varjossa. Nurmikko, jossa pelata mölkkyä. On riippumatto. On sisävessa. On tiskikone. On oma rauha. Ajatuskin jonnekin lähtemisestä puistatti. Jo prisman parkkipaikalle ajaminen puistatti, käännyimme ympäri ja ajoimme kotikylän pieneen s-markettiin.

Olemme muistelleet tänään aiempia juhannuksia, kaupungissa. Minulle kaupunkijuhannus on ollut vaikea, nakkien grillaaminen pienellä sähkögrillillä parvekkeella. Juhannuksen ainoa juttu minulle on luonto, keskikesän ihanuus. Minun oli vaikea tavoittaa sitä kaupungissa, vaikka mökillä luontoa saattoi olla liiankin kanssa. Yhtenä juhannuksena lähdimme piknik-risteilylle lasten kanssa, se oli tosi kivaa. Valmista ja helppoa ja merellä. Tänä juhannuksena meillä ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, joten pyysimme mummin ja hänen äitinsä puolisoineen meille syömään ja saunaan. Söimme hyvin (ja paljon), myös juuri eronnut ystävämme liittyi reippaaseen joukkoomme. Oli tosi mukavaa.

Minulle juhlapyhät ovat edelleen vaikeita. Lapsena niihin liittyi niin monta yllätysmomenttia päihdeongelmaisen äidin kanssa. Juhannuksista muistan siivoamisen, loputtoman puunaamisen. Jos oli tarpeeksi siistiä, äiti sai itseltään luvan juoda. Ellei ollut, hänen oli suorastaan pakko juoda. Edelleen puhtaat lakanat tuoksuvat minusta koskenkorvalta. Voin kertoa, ettei minun kodissani juuri siivota juhannuksen alla. Imuroidaan korkeintaan ja pestään vessa.

Tämä on prinsessa Paukkumaissin ensimmäinen juhannus. Toivon, ettei hän muista siitä mitään, sillä hän sai maistaa perunaa ja tuli siitä aivan jumalattoman kipeäksi. Sitten kun hän muistaa, toivon, että muistot ovat rentoja ja leppoisia. Huomenna laulan hänelle Eino Leinon sanoin:

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino: Nocturne 1903