Tulee muutos

Helteinen loppukesän maanantai. Karviaishillo kiehumassa. Aamulla perhekerhon hälinä. Sydän täynnä Tukholman auringonpaistetta, kuorolaulua, stemmoja, rytmiä. Laivan ja meren äänet.

Olen päättänyt, että tulee muutos. En suostu enää pelkäämään. Mitä se tarkoittaakaan ja mitä ikinä siitä seuraa, en enää pelkää. En suostu elämään kuliseissa ja valehtelemaan itselleni. En suostu olemaan vähemmän kuin olen. En suostu enää laulamaan hiljaa, en enää odota, en aio enää väistää kun kysytään. Aion katsoa silmiin, aion olla rehellinen, aion olla minä. Aion tavoitella sitä mihin uskon ja luottaa siihen, että pystyn.

Avaan nyrkit ja päästän irti siitä, mitä olen tiukasti puristanut. Nojaan tähän elämään koko painollani. Minä uskallan.