Aina mun pitää

Tänään on alkanut taas alulanka hirttää kiinni, tarkoittaa sitä tunnetta kun kaikki hakkaa vastaan. Kuoro alkoi eilen ja haluaisin vain leijua siinä euforiassa, mikä syntyy yhdessä laulamisesta. Olemme lähdössä Tukholmaan isoon kuorotapahtumaan ensi viikolla ja haluaisin tutkia kaikki päivät Tukholman karttoja, kuunnella stemmoja, suunnitella mitä syön ja missä, fiilistellä sitä kuinka lennän sinne YKSIN ja kuinka tulen sieltä laivalla takaisin YKSIN. Muu kuoro menee jo edeltä ja jää pitempään, itse menen vain päiväksi. Olen vuorokauden poissa kotoa ja se on mahtavaa. Aion syödä hyvin, rauhallisesti ja istuallani. Aion käydä vessassa. Aion nukkua koko yön. Aion nauttia sydämeni kyllyydestä. Aion laulaa sydämeni kyllyydestä. Aion itkeä vain vähän. (Itkeä ilosta, se tapahtuu kun sadat kuorolaiset laulavat yhdessä.)

Minulla on kolme viikonloppua peräkkäin omaa ohjelmaa. Kuoroeuforian jälkeen on ystäväni karonkkabileet. En voi sanoin kuvailla kuinka ylpeä olen hänestä. Hänen neroutensa tuotos on ollut keittiön pöydällä hiveltävänä nyt viikon verran painetun kutsun kanssa. Tunnen itseni pitemmäksi ja laihemmaksi, koska minulla on niin upea ja älykäs ystävä. Ja kuinka mahtavaa on päästä bileisiin, toisen ihanan ystävän kanssa.

Tämä Yksin-kiertue huipentuu vuorokauden mittaiseen risteilyyn opiskelukavereiden kanssa 20 vuoden takaa. Alan olla siitäkin jo aivan tohkeissani. Mielettömiä muisti-flashbackeja vilahtaa päähäni tuon tuosta. 20 vuotta on mennyt hetkessä. Jotain sulkeutuu siinä hetkessä, kun me taas tapaamme ja uskon, että jotain uutta alkaa. Siitä tulee hienoa. Olen ystäväni kanssa ollut järjestelyvastuussa ja jo pelkkä yhteinen tekeminen ja pääasiassa taantumuksellinen hihittäminen on ollut ihanaa. Silläkin laivalla aion syödä hyvin, tanssia itseni tainnoksiin ja nukkua koko aamupäivän.

Jotenkin kun tämä elämä on ollut aika tavalla toisten keuhkoilla hengittämistä viime aikoina, tunnen itseni malttamattomaksi päästä liikkeelle. Työt ei nappaa, ei marjojen poiminta, mehun keitto tai pyykin pesu. Olen niin valmis löytämään taas sen kipinän liehumiseen ympäriinsä. Vaikka vain hetkeksi. Kotiin on hyvä palata. Haluan olla taas minä, hetken aikaa vain minä. Ehkä sitten jaksan taas paremmin kaiken sen, mitä aina pitää.