Suuret sanat

Huomaan varovani liian suuria sanoja, katteettomien tunteiden mahduttamista lauseisiin. Ylisanoja, liiallista imelyyttä. Joskus se harmittaa ja tuntuu, että ilmaisuni jää liian pliisuksi. Etten tavoita sitä isoa merkitystä kaiken takana. Tunnen sen, mutta en osaa jakaa.

Eilisen reissun jälkeen on ollut hyvällä tavalla pakahtuva olo. Valtavasti ajatuksia, muistoja, kiitollisuutta näistä ihmisistä on mieli täysi. Jälkeenpäin näkee, kuinka tärkeää se kasvun aika yhdessä oli. Oli onni opiskella ensimmäiseen ammattiin juuri näiden ihmisten kanssa. Tuntui liikuttavalta muistaa yhdessä nuoruuden ehdottomuutta ja kaikkitietävyyttä; tarkastella omaa ja toisten elämänvaiheita lämmöllä ja mielenkiinnolla. Voi elämä, kaikessa voimassaan ja mutkissaan. Monen ihmisen tapaamista olin erityisesti odottanut ja kaivannut. Tuntui hyvältä nähdä, ettei meistä kukaan ollut murtunut taakkoihinsa, vaikka nuoruuden kaikkivoimaisuus oli muuttunut heikkouden tunnustamiseksi ja nöyryydeksi elämän edessä. Mietin yöllä sitä, miksi jokaisen polku on niin erilainen? Kuinka paljon voi itse valita? Kuinka paljon vain annetaan meille kysymättä lupaa? Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ajattelen, että ainoa asia mihin lopulta voi vaikuttaa, on oma suhtautumisensa.

Loppupelissä omalla suhtautumisella voi olla kuitenkin iso merkitys. Miten ottaa vastaan ne kortit, mitä ei halua? Sairautta, kipua, menetyksiä? Unelmia, joista ei koskaan tullut mitään? Pysäyttävää on tavata ihmisiä, jotka eivät suostu katkeroitumaan. Yhtä pysäyttävää on syvältä huokuva pettymys omaan elämään. Joskus mietin, mistä saada rohkeutta avata itseään elämälle, yrittää tosissaan? Olenko naiivi kun ajattelen, että menetyksiinsä kääriytyvä ihminen on pelkuri omien toiveidensa edessä? Että pahinta mitä voi tehdä itselleen, on olla ottamatta vakavasti omia unelmiaan ja pettää ne. Että katkeruus syntyy siitä, ettei ole uskollinen itselleen. Omaa elämäänsä ei voi ulkoistaa, vastuuttaa muita toiveidensa toteuttamisesta.

Olen yllättynyt siitä, miten paljon saa voimaa tietynlaisten ihmisten kohtaamisesta. Ihmisten, jotka ovat eläneet omaa elämäänsä eteenpäin ja ovat sinut sen kanssa. Siunattu keski-ikäisyys! Nuoruus oli riehakkuudessaan mahtavaa, mutta miten paljon nautinkaan tästä rauhasta ja ilosta. Silti kaikki on edelleen mahdollista. Ojentaudu siihen, mitä toivot. Elämä on hyvä ja se kantaa. Elämä on kantanut meidät tähän ja kantaa tästä eteenpäinkin. Mitä kaikkea meillä onkaan vielä edessä?