Vapaus sanoa

Viime päivinä on ollut vaikea välttyä mielipidekirjoituksilta, asioiden puolesta tai vastaan. Oman mielipiteen ilmaisu on varmasti hyvää tekevää tuuletusta henkilökohtaisella tasolla, mutta aika tunkkaista on niitä lukea pitemmän päälle. Enkä ota nyt kantaa puolesta tai vastaan missään asiassa. Erilaisia mielipiteitä on kiinnostavaa lukea tiettyyn rajaan asti, mutta helpompaa on lukea tietysti samaa-ajattelevien kommentteja. Yleisesti tuntuu, että Suomessa ei tarvitse juuri säästellä mielipiteiden ilmaisussa vaan ihan räävittömästi voi sanoa mitä mieleen juolahtaa. (Joo, tavallaan tiedän kyllä mitä sananvapaus tarkoittaa, mutta silti...)

Saanko sanoa toisesta ihmisestä ihan mitä vain, jos olen kerran sitä mieltä? Sitäkö sananvapaus tarkoittaa? Olen kyllä eri mieltä tästä asiasta. Ja vaikka lukiessani jonkun ihmisen kommentteja mietin, että kuinka yksinkertainen täytyy olla, että kirjoittaa noin, en silti sano sitä ääneen. Ellen pidä jonkun ihmisen blogista, en kommentoi ilkeästi, vaan poistun paikalta. Mitä ihmiset saavat siitä, että ilkeilevät toisten blogeissa, en ymmärrä? Tosi hämmentävää.

Minulla on ystävä, joka on tosi hauska ja terävä. Hänen fb-sivullaan käytiin keskustelua, joka oli ala-arvoista ja typerää. Ystäväni kommentoi sitä lauseella: "Kommenttisi loukkaa älyäsi. Pyydä itseltäsi anteeksi." Ystäväni tavoitti jotain tosi olennaista näpäytyksellään. Se mitä suustamme päästämme, kertoo usein vain ja ainoastaan meistä itsestämme, pikkumaisuudestamme tai pienuudestamme. Ei niinkään toisesta ihmisestä, asioista tai yhteiskunnasta. Raamattuun kun on ollut nyt trendikästä vedota, voisin sanoa että puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa tai kultaomenia hopeamaljassa sanat oikeaan aikaan sanotut.