Viimeiset kallisarvoiset päiväunihetket. Pian taas mennään tuhannen tuhatta hyppyloikkaa. Miksi liike tulee ennen ajatusta, en ymmärrä? Siis lapsen kehityksessä, jos ajatuksenjuoksuni on liian nopea.
Luin näitä harvoiksi käyneitä postauksiani ja totesin jokaisesta viime aikoina kirjoittamastani tihkuvan ahdistusta työstä, joka raapii minua tällä hetkellä. Päätin, ettei ole pakko jaksaa tehdä keikkaa päivystykseen, ellei oikeasti jaksa. Minulla on yksi osa-aikatyö ja keskityn siihen. Täytyy nipistää kuluja pienemmiksi ja tinkiä jostain muusta, kuin minun psyykkeestäni. Jostain syystä olen haavoittuvampi tällä hetkellä kuin yleensä, ja minun on pakko kuunnella sitä. Minulla ei ollut sovittuja vuoroja ja uudesta listasta ilmoitin, ettei minulle valitettavasti käy mikään.
Mikä mieletön vapauden tunne. Pystyn taas hengittämään.
Hyvä, että olet voinut päättää toisin. Mä en millään kestäis sun hommia, en ollenkaan. En tosin kestä uutisiakaan, jos niissä on liian kamalia juttuja. Itkeä tillitän myös facebookin "Yhtenä päivänä maailman tärkein"-ryhmän jutuille... Tätä se äitiys teettää ja hyvä kai niin.
VastaaPoistaJoo syytän hormoneja tästä kaikesta :) mikä ryhmä on Yhtenä päivänä maailman tärkein, mun on pakko käydä katsomassa :)
PoistaIhailen sua, kun osaat kuunnella itseäsi noin hyvin. Moni painais ahdistuneena, mutta viisas nainen valitsee toisin. Olen ylpeä susta.
VastaaPoistaJakele säästövinkkjä kiittos :)
Kiitos P, olipa kauniisti sanottu. Mä yllätyin vähän itsekin, että näin voi tehdä. Tuli huikean hyvä olo, kun tajusin, etten mä ole velkaa kenellekään vaan voin tehdä oikeasti niinkuin hyvältä ja oikealta tuntuu. En oo varma tuntuuko tämä vielä hyvältä idealta sitten taloustilanne realisoituu. Ja palaan niihin säästövinkkeihin :)
Poista