Itkuhälyttimestä kuuluu rohinaa, pieni nuhainen tyttö nukkuu raikkaassa ulkoilmassa päiväunia. Talitintit ja sinitiaiset ovat palanneet pihaan ja lentelevät tohkeissaan siemenautomaatin kimpussa. Maa on valkoinen, ensimmäiset lumityöt tehty. Huomenna juhlitaan isosiskon 13-vuotissynttäreitä. Illalla menen hänen kanssaa katsomaan Nälkäpeli-leffaa kylälle, ikivanhaan pieneen leffateatteriin. Pitäisi siivota ja leipoa.
Yritän edelleen opetella ottamaan rennosti. Siinä tavoitteessa minua auttaa tämä kahden maailmani välinen jatkuva ristiriita; pieni elämä kotona tytön kanssa ja kaikki se hulluus, mikä työssä odottaa. Eilen ajoin kaupunkiin kiireavuksi töihin, ja katselin kadulla ensimmäisissä lumihiutaleissa käveleviä ihmisiä. Mietin sitä, kuinka he eivät ehkä tiedä, miten hirveitä asioita maailmassa tapahtuu. Jokaisen elämässä on omat hirveytensä, en tarkoita sitä. Mutta pahuuden tulva on loputon, kun avaan työpaikan oven. Jokainen päivä tuo tullessaan jotain ennen näkemätöntä julmuutta, yksinäisyyttä, kipua tai kauhua. Sen vastaanottaminen haavoittaa, muuttaa sisäistä maailmaani. Kun katselin tuntemattomia ihmisiä kadulla, olin lähes kateellinen siitä, etteivät he tiedä eikä heidän tarvitse tietää.
Asiat kuitenkin suhteellistuvat, kun suljen oven takanani. Ei ole katastrofi, etten ole vielä imuroinut tälle viikonlopulle. Leipoakin ehdin kyllä. Tärkeintä on, että ollaan syöty ja nukuttu ja ollaan yhdessä. Nauretaan välillä, hassutellaan. Rapsutellaan kissoja ja marsuja. Huomenna juhlitaan synttäreitä. Pohditaan, millainen täytekakku tehdään.
Maissi ryömi ensimmäistä kertaa tänään lumessa ja istui hetken pulkassa. Pieni ihminen ja ensimmäinen alkava talvi.
Voin vain kuvitella mitä kaikkea näet/ koet työssäsi ....ja niin ihailen sua työssäsi. Tsemppiä valoa .....kumpa aina näkisimme sen valoisamman puolen. Halaus
VastaaPoistaOlet kultainen! Kiitos sanoistasi.
PoistaTiedän mitä puhut. Mutta se on jännä, miten sen useimmiten osaa erottaa omasta elämästään. Greyn anatomiassa lääkäri opetti toista kertomaan kuolemasta. "Välitä, mutta älä anna itsesi välittää". Näemmä olen sen itsestään oppinut. äliän ja olen empaattinen, mutta mikään ei kosketa omaa sisintä.
VastaaPoistaTiedän että tiedät. Ja ennen mäkin olen pystynyt toimimaan noin, välittämään jotenkin ammatillisesti. Kuulostaa hölmöltä, mutta juuri noin, ettei päästä iholle vaikka tunteekin empatiaa. Tällä hetkellä en siihen pysty, ja luulen että se johtuu kaikesta tästä oman elämän muutoksesta. Olin jo aika huolissani ja mietin, pitääkö oikeasti alkaa katsella jotain muita hommia. Sitten tuli vastaan tapaus, jossa oli aivan hirveän kammottavia teinejä, ja mun sielu lepäsi. Kyllä mä tämän vielä handlaan :)
Poista