Yllävä blogitauko

Iski yllättävä blogitauko sen seurauksena, että minulla on ollut muutakin henkireikää elämässäni, kuin bloggaaminen. Maissi nukkuu nykyään päiväunet, mikä on ihan mahtavaa. Lisäksi hän syö monenlaista ja pärjää jo tunteja ilman minua. Äitiyslomani päättyi eilen ja isänsä jäi kuudeksi viikoksi kotiin. Minä palaan töihin pariksi kuukaudeksi kesälomalle, minkä jälkeen olen ilmoittanut olevani hoitovapaalla ensi vuoden loppuun saakka.

Taloudellinen epävarmuus on huikaiseva tunne. Niinä hetkinä, kun uskon, että jotenkin asiat lutviutuvat ja raha-asiat järjestyvät omalla painollaan, tunnen käsittämätöntä vapauden tunnetta. Vaikka samaan aikaan olen riippuvainen epämääräisistä keikkatöistä, joista ei ole vielä mitään varmuutta. Olen luvannut tehdä vuoroja paikalliseen sosiaalipäivystykseen, mutta kuka tietää, minkä verran siellä on tarvetta. Joku tässä epävarmuuden tilassa kiehtoo minua, se on oudon tyydyttävää. Astua ulos tutusta ja turvallisesta. Avata ovi sellaiselle, mistä en vielä mitään tiedä.

Yhteenvetona äitiyslomasta voisin sanoa, että kotona on ollut ihan mahtavaa. En tiennyt, kuinka onnellinen ihminen voi olla, ennen kuin Maissi tuli elämäämme. En osannut kuvitella, miten ihanaa on olla äiti. En uskonut mahdolliseksi, että näin paljon voi rakastaa toista ihmistä. En masentunut tai joutunut psykoosiin, ihme kyllä. Sen sijaan olen pärjännyt paremmin kuin toivoin. Olen enemmän kuin vain suoriutunut tästä ajasta, olen nauttinut ja kiittänyt useimmista päivistä. Jos olisin aloittamassa huomenna kokopäivätyön, en tiedä miten suhtautuisin. Tällä hetkellä olen kiitollinen siitä, että oma tilani lisääntyy keikkatyön muodossa, mutta suurimman osan ajasta saan kuitenkin olla Maissin kanssa kotona.

Vielä yksi asia täytyy sanoa. Eilen ystävämme olivat kylässä ja toinen heistä kuvasi minua ja Maissia. Sain ihanan lahjan; kauniita syksyisiä kuvia minusta itsestäni. Vaikka tuskailen ylimääräisen 10 kiloni kanssa, kuvissa näkyy onnellinen ja tyytyväinen nainen. Näillä kuvilla oli todella voimauttava vaikutus. En ole äitiyslomani jäljiltä loppuun ajettu ja uupunut, vaan levännyt ja elämänvoimaa tankannut. Välillä olen valvonut, kokenut riittämättömyyttä, löytänyt itseni kärrylenkiltä tukka ja hampaat harjaamatta. Silti tämä on ollut elämäni parasta ja onnellisinta aikaa. Pientä, hiljaista, ihmeellistä, arkista, mutta täynnä iloa ja kiitollisuutta.