Tähän on tultu, minulla on lapsi, joka syö ja nukkuu päiväunia. Yli 7 kuukautta rytmitöntä elämää ja puff, nyt meillä eletään kuin kirkossa. Olen vielä vähän hämilläni enkä vieläkään tiedä, mitä päiväunien aikana kuuluu tehdä. Pääasiassa odottelen, että hän herää. Maissi on monena päivänä nukahtanut lounaan jälkeen vaunuihin (muutama viikko sitten vielä aivan käsittämätön lause) ja olen jäänyt hänen kanssaan ulos. Pääasiassa olen istunut portailla hänen vieressään, lukenut lehtiä ja juonut kahvia. Olen kerännyt omenoita ja keittänyt maijalla mehuja, kaikkea pientä, mitä voi touhuta hänen lähellään. Tänään satoi, mutta hän nukahti vaunuihin kuistissa. Istuin keittiössä saman hämmennyksen vallassa. Sitä on vaikea selittää, ellei ole kokemusta lapsesta, joka ei nuku päivisin. Minulle on auennut ihan uusi maailma. Eilen illalla hän nukahti isänsä viereen ilman minua. Eilen olin myös joogassa ja huomenna olen menossa kuoroon. Tuntuu niin hyvältä palata takaisin olemaan pelkkä minä, uudenlainen minä, Maissin-äiti minä. Tuntuu hyvältä ikävöidä häntä. Tuntuu hyvältä palata kotiin, kun on ollut poissa.
Heh, omaa aikaa odottaa kuin kuuta nousevaa, ja sitten kun sitä siunaantuu, ei tiedä mitä tehdä. Tuttua!
VastaaPoistaMulle lääkäri määräs selkäkivun takia puolen tunnin käsienheilutuslenkkejä mutten ole vieläkään ehtinyt. Metsän hirvikärpäsetkään eivät houkuta...
Ihania päiväuniaikoja sulle!
Puss, Pieta
Hyvältä kuullostaa, aika aikaansa kutakin! Usein saamme hassusti juuri sen, mitä kaipaamme. Se, mitä etsimme ja tarvitsemme, etsii myös meitä, oli se sitten joogatunti tai kuoro tai kotiinpaluu.
VastaaPoista