maanantai 27. lokakuuta 2014

Raskautta

Ystäväni mukaan raskaudesta toipuminen kestä yhtä kauan, kuin raskaus itse. Näinä päivinä tulee 10 kuukautta Maissin syntymästä, ja jollain tavalla olen kokenut tuon väitteen todeksi omalla kohdallani. Tosin imetys vielä sekoittaa kroppaa, mutta muuten olo alkaa olla jo suht normaali. Noin kuusi paikoilleen jumiutunutta raskauskiloa saisivat puolestani kadota jonnekin, samoin outo mahanmöllykkäni. Lääkärini mukaan uusi raskaus saisi alkaa vasta jonkin ajan kuluttua ja sitä ennen olisi hyvä saada paino mahdollisimman alas. Jos tulisin vielä raskaaksi uudelleen, olisin seuraavan sektion aikaan 42-vuotias. Raskausdiabeteksen uusiutuminen on kuulemma varmaa ja riskiraskaudesta olisi kysymys.

Odottaessani Maissia kaikki sujui hyvin, paljon paremmin kuin olisin koskaan uskonut. Olin koko raskauden aikana kaksi päivää pois töistä. Olo oli ajoittain epämukava, mutta koska mahani oli niin pieni, en kokenut oloani mitenkään mahdottomaksi. Psyykkisesti raskaus oli rankka, koska pelkäsin niin paljon keskenmenoa, ihan loppuun saakka. Ajatukset vaihtelevat laidasta laitaan sen suhteen, toivonko edes uutta raskautta. Meillä on terve ihana tyttö, onko kohtuutonta pyytää vielä lisää? Suurin haluni saada toinen lapsi liittyy juuri Maissiin. Kun näen, kuinka hän palvoo isosiskoaan, toivon, että hänellä olisi jatkuvasti sisarus arjessaan. Joku, jonka kanssa jakaa meidät. Joku, joka eläisi paljon meidän jälkeemme.

Onneksi asia ei ole omissa käsissä. Se tapahtuu, mikä tapahtuu. Vastaan otetaan, mitä annetaan.

4 kommenttia:

  1. Mä rakastan taas sun suoruutta ja rehellisyyttä. Musta on ihanaa se, että myönnät, et ehkä kuitenkin haluat lisää lapsia ja otat mitä annetaan. Virallisestihan nelikymppinen ei tunnu saavan edes päässään ajatella moisia.
    Sä olet kyllä niin ihana ja rakastava äiti, että halaus sille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootpa kultainen! Oikeasti tämän ikäisen ei kuulu sanoa, että toivoo vielä lisää lapsia. Meidän lääkärikin yski ensin ja neuvolantäti on hyvästellyt minut lopullisesti, "koska tämä oli teidän viimeinen". Lääkäri kuitenkin tsemppasi yrittämään hetken mietittyään, neuvoi juuri laihduttamaan ja orientoitumaan riskeihin. Mummuni sai kaksoset 43-vuotiaana, joten ehkä sitä vielä ehtii :)

      Poista
  2. Juuri sisarussuhteen takia meilläkin oli toiveissa toinen. No, kieltämättä oli siinä muitakin syitä. ;)

    Toinen raskaus meni nopsaa, tosin vaivoja oli himpun verran enemmän kuin ekassa. Synnytys tosi paljon helpompi mutta palautuminen vaikeampaa. Harmittaa edelleen, että oma kunto oli niin plösö. Pidä huolta omastasi, uskon että hyvä kunto auttaa raskauden ja synnytyksen aikana. Yksi ystäväni sanoi, että kropan täydelliseen palautumiseen menee useampi vuosi. Tiedä häntä mutta uskoisin niin, ainakin jos omaa oloani nyt mietin.

    Mulla tulee pala kurkkuun, kun mietin että tää vauva taitaa olla viimeinen. Kamalaa... Meitä on silti jo sen verran monta, että pientä rajaa! Ei mun miehen suvun sentään koko maata tarvitse asuttaa. ;D

    Pusuja!

    Pieta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, uskon, että toinen kerta on rankempi. Voimia palautumiseen muru, toivotaan, että pahin on jo ohi. Iso halaus <3

      Poista