Johtopäätöksiä

Viime päivinä on tapahtunut järkyttäviä asioita, sellaisia, jotka mullistavat kaiken hetkeksi. Kerroinkin jo traumaattisesta omaishoitajakokeilustani, mutta en osannut kirjoittaa auki sitä pohdintaa riippuvuuksista, mikä sitä seurasi. Äitini suku on erittäin addiktiivista heimoa, täysin toista kuin isän puoleinen sukuni. Äidin sisarukset ovat massiivisen lihavia, siis lihavia tavalla, joka vie ihmisen pyörätuoliin ja liikuntakyvyttömäksi. Heillä on myös päihde- ja lääkeriippuvuksia. Luen itseni valitettavasti näiltä osin tähän heimoon, niin mielelläni kuin olisinkin valioesimerkki isäni suvusta. Jään koukkuun ihan kaikkeen. Päihderiippuvuuteni kanssa olen elänyt raittiina yli 15 vuotta, mikä on ilahduttavaa. Lääkkeitä vältän viimeiseen asti. Ostamishimoni ajaa minut ajoittain rahavaikeuksiin ja syömishäiriöni heilauttelee painoani ja itsetuntoani. Ärsyttävin riippuvuuteni on tällä hetkellä sokeririippuvuus; uskon, että osa syömishäröilystäni selittyy sillä. Tunnen itseni ja tiedän, että minulle helposti käy niin, varsinkin paineen alla. Kaikki nautintoa tuottava voi aiheuttaa riippuvuuden ja asioita täytyy seurailla. Tämä siis alustuksena sille, että seuratessani muutaman päivän ajan äitini selkärangatonta toimintaa suhteessaan lääkkeisiin ja viinaan, päätin, että nyt riittää. Tulee muutos.

Tämän ajatuksen olin siis jo ajatellut, kun isän puolen suvusta tuli suru-uutinen. Alle 50-vuotias serkkuni kuoli yllättäen kesken liikuntaharrastuksen, ilmeisesti sydänkohtaukseen. Isän puolella on vahva sydänsairausperimä. Hän oli kultainen, kiltti ihminen. Hänen menetyksensä on suuri, paitsi perheelleen, myös meille sukulaisille.

Riski sydänsairauteen yhdistettynä riskiin lihoa liikuntakyvyttömäksi sai minut päättämään, että makea elämä saa riittää. Eilisestä alkaen olen syönyt terveellisemmin, jatkossa jätän herkut juhlahetkiin ja poikkeustilanteisiin, en arkilohduksi. Keksin tikusta asiaa, että voin liikkua ja touhuta. Jokaisena päivänä aion keksiä jotain liikunnallista tekemistä Maissin kanssa, ellei muuta, niin pihatöitä. Jaksan ja viitsin, koska voin. En halua jäädä oman laiskuuteni ja riippuvuuksieni vangiksi. Ihmisellä voi olla erilaisia riskejä ja alttiuksia asioille, mutta kyllä niihin voi myös omalla tahdolla vaikuttaa. En pelkää kuolemaa, mutta haluan kovasti elää ja olla Maissin äiti vielä pitkään. Terve ja hyväkuntoinen äiti ja vaimo.

Koska elämä on kaiken keskelläkin, surun ja huolen alla, niin kaunista ja hyvää.