Tämä kulunut vuosi on ollut ruuhkavuosi elämässämme. Samalla siinä on ollut upeita rauhallisia hetkiä, jolloin aika tuntuu pysähtyvän. Hetkiä, joina ajattelen olevani onnellisempi kuin koskaan. Hetkiä, jotka haluaisin painaa sydämeen kuin timantit, jotta ne ilahduttaisivat minua vielä silloin, kun tilanne on jo muuttunut. On hurjaa tuntea olevansa niin onnellinen, ettei minulta puutu mitään.
Ollaan elossa. Kiitetään joulukuisesta auringonpaisteesta ja kuuraisesta nurmikosta. Kävellään raikkaassa ilmassa ja mietitään kauanko lapsen saa vielä nukahtamaan vaunuihin. Vielä tänään se onnistuu. Halataan, suudellaan, otetaan kiitollisuudella vastaan jokainen kotiinpalaava. Lähdetään kohti maailmaa sydän auki.
Eletään jokainen päivä täydesti ja niin läsnä, kuin se ruuhkaantuneella sielulla on mahdollista. Saatiin tämä päivä. Tämä auringonsäde puutarhan oksilla. Tämä yhteinen nauru, itku tai ilo.
Jos tämä päivä onkin viimeinen, se on ollut hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti