Jouluahdistus on kääntynyt laskusuuntaan ja olen päässyt oikeaan moodiin kiinni. Olemme siivonneet talon vintistä kuistiin saakka. Se tekee minut erityisen iloiseksi, sillä kaikkia pintoja on peittänyt erityinen lähmä, jota vain kaksivuotiaat erittävät käpälistään. Hain joulukukiksi ruusuja, olen viljellyt kynttilöitä joka puolelle. Kävimme ystävällä viemässä paketteja ja iltakahvilla, samalla haudoille viemässä kynttilöitä. Sain parhaan joululahjan jo etukäteen, kun mies onki kesällä pesukoneen alle kadonneen kihlasormukseni esille. Tein loput joulusuklaat teinitytön äidin luokse vietäväksi. Kakkupohja on jäähtymässä, täytän sen kohta maustumaan. Teen luumutäytekakun, sillä huomenna on Jeesuksen syntymäpäivä. Rakastan luumukakkua. Rakastan myös jouluruokia, joten tilanne ei näytä ollenkaan huonolta. Huomenna lämmitämme pihasaunan, mummi tulee, miehen isoäiti puolisoineen ja molemmat teinit. Perhejoulu. Se on vielä mukavampaa, kuin miltä se kuulostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti