lauantai 27. kesäkuuta 2015

Rippijuhlavalmisteluja

Ystäväni irl valmistelee tyttärensä rippijuhlia, ne ovat viikon kuluttua. Olen seurannut mielenkiinnolla hänen juhlavalmisteluitaan somessa, sillä vuoden kuluttua on sama nakki edessä meillä. Vai onko? Kun miehen esikoinen konfirmoitiin, suunnittelimme rippijuhlia pitkään ja hartaasti hänen äitinsä kanssa. Vuokrasimme ison juhlatilan, vanhan kauniin pappilan. Pojan vanhemmat edustivat ja isännöivät, ja me uusvanhemmat hoidimme oman osamme; minä ja rakas Doris tietysti vastasimme tarjoilusta. Vieraita oli noin 60 ja juhlat olivat tosi kivat. Pojan ammattiin valmistumista juhlimme viime kesänä puutarhajuhlina pihallamme.

Tytärpuolen äidin kanssa viimeinen vuosi on sujunut niin hyvin, etten uskalla edes ääneen sanoa. Olen antanut itseni jo ajatella, että ehkä selviäisimme yhteisistä juhlista, mikäli tytärpuoli niin toivoo. Nyt kun ajatus juhlista todenteolla alkaa hiipiä mieleen, hieman hikkauttaa. Minun on pakko myöntää, että samalla tavoin yhteistyössä näiden juhlien järjestely ei tule onnistumaan. Voisimme toki vain myöntyä kaikkeen ja maksaa huippukokin tarjoilut kaupungin hienoimmassa ravintolassa, floristin tekemät kukka-asetelmat, New Yorkista haetun juhla-asun ja rippilahjaksi tietysti mopoauton. En halua joutua ristiriitoihin siksi, ettei meillä ole varaa tähän kaikkeen. Tyttären äidille ulkoisilla asioilla on suuri merkitys ja raha on hänelle rakkautta. Meillä ei ole niin paljon rahaa, joten joudumme keksimään muita keinoja ilmaista rakkautemme. Siksi keksin eilen nerokkaan idean, joka vapauttaa meidät kaikki ikävistä kompromisseista, mutta antaa tyttärelle kokemuksen yhteisistä juhlista, joissa molemmat hänen vanhempansa ovat läsnä (ensimmäistä kertaa avioeron jälkeen hänen oltuaan 2-vuotias). Ehdotin miehelle, että ehdottaisimme seuraavaa: lähivanhempi eli äiti järjestää omat juhlansa oikeana päivänä heti konfirmaation jälkeen. Me olemme tietysti mukana konfirmaatiossa. Meillä pidetään juhlat esim. seuraavana viikonloppuna, ja tytön äiti ja heidän koko uusperheensä kutsutaan mukaan. Mikäli he kutsuvat meidät omiinsa, niin menemme tietysti, mutta sitä on vaikea ehdottaa. Konfirmaation ansiosta olisimme joka tapauksessa mukana tyttären juhlapäivässä heidän juhlistaan riippumatta. Olenko nero vai mikä?

Meillä on kiva koti ja piha. Ulkorakennukseen ja pihaan pystytettävään telttaan saisi tehtyä tosi hauskat kesäjuhlat, ilmasta riippumatta. Olisi ihana hössöttää juhlia tytärpuolen kanssa ilman sitä jännitettä, mikä syntyy, kun hänen äitinsä tulee mukaan keskusteluun. Päätin varmuuden vuoksi siis aloittaa valmistelut omalta osaltani tänään.  Aloitin ne pihan perimmäisestä nurkasta kompostialueen järjestelyllä. First things first.

4 kommenttia:

  1. Hyvä sinä! <3
    Meillä tuo voimainkoetus on myös edessä ensi kesänä. Aiomme rankasti sanoa, että juhlimme perhepiirissä ja äidin suku saa juhlia toiste. Kirkkoon emme voi kieltää ketään tulemasta mutta tänne kotiin ei toisella puolella sukua ole tulemista, vaikka se kauhealta kuulostaa. Kun ei taivu, niin ei taivu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuulosta kauhealta vaan ainoalta mahdolliselta tavalta viettää kivat rippijuhlat teidän tapauksessa. Puss ihana <3

      Poista
  2. Tulit mieleeni, kun eilen join aamukahvini parvekkeella lukien Hesaria. En voinut välttyä kuulemasta, kun naapurissa heräiltiin kymmeneltä ja äiti tulee takapihalle istumaan: "Ai, täälläkin on (kalja)tölkkejä. Miten mä saan itseni tänään käyntiin?" Hekin valmistautuivat konfirmaatiopäivään.

    Ihana lukea sun juhlapäivän valmisteluista. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos muru :) joo, niin sitä voi eri tulokulmia olla rippijuhlajärjestelyihin. Itsekin nautin enemmän näistä omistani :)

    VastaaPoista