Tänään oli juhlapäivä naapurissa, lehmät pääsivät kesälaitumelle. Sitä on mahtava seurata, innostuneita pyrähdyksiä ja loikkia pitkin vehreää laidunta. Freedoooooom!!!!! Päässäni soi lisäksi taustamusiikkina biisi ooooooo, kesän lapsi mä oon, ooooo villi luonteeni ooooonn....Rakastan lehmiä, ne ovat lempeitä ja sympaattisia eläimiä. Ja tuottavat maitoa. Respect. Ei ole helppo homma se.
Vaikka rakastan kevättä ja nautin suuresti syksystä, tämä vuodenaika on parasta. Koko kesä edessä. Kaikki mahdollista. Kuvitelma siitä, että elokuun samettisiin öihin mennessä olen toteuttanut kaikki puutarhaunelmani. Ihania retkiä pihalle ja kauemmas perheen kanssa. Sadepäiviä nenä kirjassa. Pihasaunan lempeyttä. Ystäviä kahvittelemassa puutarhan helmassa. Pihapelejä. Telttaretkiä. Varpaat hiekkaan kotiseudun rannassa. Lokkien kirkuna ja meri. Tässä vaiheessa kesää ei ole vielä ärtynyt maleksivaan teiniin ja sen lojuviin kavereihin. Ei tielle toistuvasti karkaamista yrittävään taaperoon. Ei miehen talkookaljoihin ja perkeleen formulaan, joka terrorisoi jokaisen pilvettömän sunnuntain. Ei appiukkoon, joka haluaa tulla auttamaan nurmikon leikkuussa kolme kertaa viikossa. Ei ole vielä väsynyt liian tiukalle ohjelmoituun perheen yhteiseen kesälomaan, johon mahdutetaan ihan kaikki ja meillä kaikilla on tosi kivaa.
Tässä vaiheessa kesää kaikki on vielä mahdollista. Sekin, että huomiset lastenvaatekutsut vietetään puutarhassa, aurinko hellii eikä naapuri ole ajanut lantaa viereiselle pellolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti