Usein pääsiäisaamuna paistaa aurinko ja muistuttaa valon voittavan pimeyden, elämän voittavan kuoleman. Tänään sataa vettä ja on harmaata. Sade laskeutuu kuitenkin kaiken päälle kuin armo. Sateesta ja tuulesta riippumatta tämä on se aamu, jolloin saa iloita; kuolema on voitettu.
Viime päivinä tilanne on alkanut selkeytyä päässäni. Tilanne tulee jatkumaan vielä pitkään. Vaikka Uusimaa avaisi rajansa, ei vaara ole ohi. Sairastumisen vaara, kuoleman vaara. Vaikka en pelkää kuolemaa, en halua kuolla. Haluan elää, niin rohkeasti kuin mahdollista. Elämä tulee olemaan rajoittunutta ja kapeaa pitkään. En tiedä voinko matkustaa New Yorkiin ja Wisconsiniin edes heinäkuussa, sekin voi olla liian pian. Veli on eristettynä altistuttuaan tartunnalle, vanhemmat ovat muuten vain jo mökkihöperöitä. Ensi viikolla palaan töihin, se tuntuu hyvältä kuitenkin. Meillä on ollut hyvä loma typyn kanssa. Tänä aamuna munajahti tapahtui sisällä ja hän oli onnellinen saadessaan kerrankin suklaata aamupalaksi.
Lähden leipomaan karjalanpiirakoita ja sitten juoksemaan metsään. Tänään ollaan elossa. Iloista pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti