Elämme kyllä kiinnostavia aikoja, pakko todeta. Maailma on mullistuksen kourissa. Eilen tuli uutinen, mitä olin jo pelännyt; lennot Yhdysvaltoihin peruttiin. Toisaalta olin murehtinut ja pähkäillyt lähtöäni, sillä olin menossa pariksi viikoksi New Yorkiin ja sieltä lähes 80-vuotiaan serkkuni luokse Wisconsiniin. Pelkäsin vieväni hänelle ikäviä tuliaisia. Pandemian alla on pientä yksilön matkasuunnitelmien muutokset, mutta olemme niin tottuneita elämäämme näin. Asiat ovat yleensä aika helppoja ja sujuvat suunnitelmien mukaan. Kaupasta saa kaikkea ja kauppaan voi mennä koska vaan. Ajattelen, että tämä mullistus tekee meille hyvää.
Samalla minua huvittaa se, kuinka ulkoinen maailma on yhtäkkiä kohdannut sisäisen maailmani. Ihan kuin koko maailmankaikkeus olisi pakotettu hetkeksi elämään masentuneen ihmisen sielunmaisemassa. Kun mikään ei olekaan enää varmaa, kun et enää pystykään asioihin joihin helposti pystyit hetki sitten, kun kaikkialla on uhkaa ja epävarmuutta. Kun epämääräinen sairauden, kuoleman ja hallinnan menetyksen uhka leijuu ympärillä. Ellei harrastuksten tauottaminen tarkoittaisi lisääntyvää pakkoa vuorovaikutukseen kotona, hurraisin ilosta. Kaikki ylimääräinen pyyhkiytyy kalenterista. Ei kaverisynttäreitä hoplopissa! Ei juhlia! Ei konsertteja, tapahtumia, treenejä, kevätesityksiä! Jos ennen pystyin ajattelemaan monia asioita mukavina tapahtumina, nyt ne avautuvat loputtomina ja työläinä suorituslistoina ja vaatimuksina. Kaverisynttärit, joille lapsi osallistuu vaativat monivaiheisen suorituksen aina lahjan hankkimisesta, lapsen valmistelusta, kuljetuksesta vuorovaikutukseen muiden vanhempien kanssa. Jokainen niistä on kuin pieni vuori, jonne kiivetä. Niin yksinkertainen asia, kuin lapsen luistelutreenit olivat pahimmillaan ylivoimaisia ja niiden aikana täytyi käydä välillä vessassa itkemässä vähän ja hengittämässä. Nyt se jo naurattaa minua, silloin ei. Masennus on yksi perkele, sanokaa minun sanoneen. Joten tervetuloa tällainen yleismaailmallinen mutka matkaan.
Tänään olen kotona kipeän lapsen kanssa. Lentoliput siirsin heinäkuun loppuun. Serkun kanssa suunniteltiin eilen, mitä kivaa silloin tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti