Uusi ikävuosi on alkanut

Heräsin jo neljän jälkeen tänään. Vanhuus ja aamuvirkeys tulivat ilmeisesti yhdessä yössä, sillä täytin eilen 43 vuotta. Syntymäpäivä, tuo vuoden paras päivä, oli taas ihana. Rakastan kaikkea, mikä syntymäpäivään liittyy. Onnentoivotuksia, viestejä, herkkuja, hassuttelua ja pientä juhlintaa. Kuopus minussa rakastaa olla huomion keskipisteenä. En kärsi ikäkriisistä, sillä minusta on mahtavaa olla elossa. Jokainen vuosi tarkoittaa, että olen taas saanut elää yhden lisää.

Jokin aika sitten avasin pahvilaatikon, jonka olin visusti teipannut kiinni ja piilottanut vintille. Laatikon täynnä vanhoja päiväkirjoja, lapsuudesta asti kirjoitettuja. Olen lueskellut niitä sieltä täältä, peläten myötähäpeän vyöryä, jonka ne nostattavat. Hassua kuitenkin on ollut, että vaikka tietyt kohdat herättävät hilpeyttä, huomaan myös syvää lempeyttä omaa vanhaa itseään kohtaan. Vaikka toimisin nyt eri tavoin monen asian suhteen nykyisellä elämänkokemuksella, olen siellä kuitenkin sama minä. Minä, joka pohtii, minne suuntaan on matkalla ja mitä elämä tuo tullessaan. Olisi helpottavaa voida sanoa, että hyvin se menee. Luota elämään. Vaikka mitä ihanaa on edessäpäin. Lohdullista on myös ollut lukea kahdenkymmenen vuoden takaa ihmisistä, jotka silloin olivat minulle tärkeitä. Edelleen ne samat ihmiset ovat elämässäni, tavalla tai toisella omalla paikallaan. Vaikka kaikki ei ole mennyt aina kuten toivoin, siinä he ovat edelleen. Olemme saaneet rakastaa ja elää, välillä etäämmältä, mutta yhdessä ja samaan suuntaan. Se antaa minulle vahvan tunteen siitä, että on ihmisiä, jotka on tarkoitettu elämään yhdessä, jakamaan oman polkunsa toisen kanssa. Ettei kannata niin tiukasti pitää kiinni, tai lukita toiveitaan tiettyyn muotoon. Voi olla, että joku ihminen on sinulle jotain muuta, kuin toivoit. Silti hän on siinä, ja pysyy. Koska hänen kuuluu olla elämässäsi ja sinun hänen.

Tänään on ollut huikaisevan kaunis aamu. Eilisen ukkosen jäljiltä maailma on kostea ja raikas ja peltojen yllä hiippaili sumu. Aurinko leikki puutarhassa ja kuljin kuvaamassa kissat jaloissa puskien. Mies ja tytär nukkuivat vinttikamarissa ja olin niin onnellinen, että sydän oli haljeta.