maanantai 6. kesäkuuta 2016

Rahaton ja ärsyttävä

Saako sanoa ääneen, että ihanaa kun viileni ja sai kaivaa villasukat jalkaan? Rakastan kesää sellaisena, että voi vaikuttaa omaan mukavuutensa lisäämällä vaatetta. Tämä viileys on suloista.

Olen vielä huomisen töissä ja sitten jään pienelle lomalle. Viikoksi tosin vain, mutta se tuntuu pitemmältä , kun lopettaa työviikkonsa jo tiistaina. Olen ärsyttävän rahaton taas, mies maksoi autoni korjauksen ja se lisää velkataakkaani  taas kilometrillä. Joudun jatkuvasti lainailemaan yhteiseltä talon menoihin tarkoitetulta tililtämme omiin menoihini ja visani on tapissa. Se ei estä minua kuitenkaan notkumasta Partioaitan nettisivulla ja vertailemasta telttoja. Aion ostaa uuden teltan, sillä reippailijahemuliäiti vie lapsen telttaretkelle, kun iskä lähtee omalle lomalle toiselle mantereelle. Lapsi sai onneksi mummilta kesälomarahaa, jonka aion sijoittaa ostamalla lapselle makuupussin. Eikö niin, että ylihintaisesti varusteltu on jo puoliksi tehty? Ja joo, marinani on kohtuutonta ottaen huomioon, että todellakin työskentelen vain kaksi päivää viikossa ja minulla on mies, joka pystyy maksamaan autoni korjauksen, silloin kun itse en pysty. Tilanne on täysin itse valittu ja meillä on ruokaa ja laskut ennemmin tai myöhemmin maksettuna, meiltä ei puutu mitään. Välillä vain rasittaa tämä pennin pyörittäminen, kyllästyttää. Ettei ole varaa hankkia vaikkapa silmälaseja ja nykyiset ovat vinot ja kuluneet linsseistä.

Meillä on seurustelun vakavoitumisesta asti ollut yhteinen tili, jonne maksamme saman summan kuukausittain ja josta maksamme yhteiset menot. Pystyn maksamaan oman osuuteni sinne ja lyhentämään vähän asuntolainaa, mutta siinä kaikki. Luultavasti mies maksaisi isomman osan kuluistamme jos pyytäisin, mutta se edellyttäisi suurempaa avoimuutta omasta rahankäytöstäni ja siihen en ole valmis. Meillä on erilainen suhtautumistapa rahaan ja sen käyttämiseen, enkä ole valmis olemaan tilivelvollinen omista menoistani. Olen kokeillut rehellisyyttä ja siitä syntyi valtava riita. Parasta siis pitää mölyt mahassaan ja olla tyytyväinen siihen mitä on. Aivan liian pian olen taas töissä täyspäiväisesti ja rahatilanteeni helpottaa. Tiedän pariskuntia, joilla yhteinen talous toimii mainiosti, siis ihan oikea yhteinen tili, jonne molempien palkka tulee. Meille tämä on toimiva ja mielestäni kuitenkin tasapuolinen systeemi. Vaikka tällä hetkellä olenkin vähän ahtaalla. Huomaan raha-asioissa varsinkin oman itsepäisyyteni ja ylpeyteni, halun säilyttää oma itsenäisyys ja päätösvalta pienissäkin asioissa. Sen se sitten maksaa.

No, valitsemani leirintäalue ei paljoa maksa. 11 euroa yö teltassa ja aamupalaa saa molemmille jo 7,5 eurolla. Siihen meillä on varaa kyllä ja siitä tulee Seikkailu.

6 kommenttia:

  1. Raha-asiat ovat kyllä kuin herpes sisäreidessä! Miten inhottavaa onkaan venyttää penniä. Omalla kohdalla oon oikein ihaillut että mihin ihmeeseen mä olen rahani käyttänyt. I feel you!

    Minä olen ratkonut raha-asiat niin, että ollaan maksettu suhteessa yhtä paljon rahaa palkkoihimme nähden. Ikään kuin että molemmille on jäänyt humputtelurahaa eikä niin että vähemmän rahaa perheeseen soutava on nakerrellut seiniä lounaaksi kun toinen syö makkaraperunoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä systeemi, jakaa menot suhteessa. Mies maksaa asumisesta tällä hetkellä vähän enemmän. Talouskulut jaetaan puoliksi ja mä maksan pääasiassa lapsen kulut. Ei ihan aukotonta, mutta kotiin jääminen on ollut mun valinta ja olen vakuuttanut, että tämä toimii. Toisaalta taas mä tienaan enemmän kuin mies kun palaan töihin ja siinä vaiheessa en rutise asiasta lainkaan. Tasan vaan kulut! Jokainen tavallaan :) eikä ole laihuus ja nälkä päässyt vielä mua puremaan.

      Poista
  2. Muru!
    Meillä on hauska telttaa, saat sen mielellään lainaksi ettei tartte pennosia telttaan tuhlata - jää rahat vaikkapa vaahtokarkkeihin iltanuotiolle.
    Nämä raha-asiat, ne ovat kyllä ihan sietämättömiä. Mutta hengissä olemme pysyneet ja pysymme vastakin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos muru, mutta meilläkin on jo yksi toimiva teltta. Mä vaan haluan uuden, hienon, mihin mahtuu kolme ihmistä. Tästä syystä mä varmaan olenkin pulassa kun ei vanhat hyvät roinat kelpaa. Mun reippailijahemuliäitiys on enempi tuollaista välineurheilua.

      Poista
  3. Voi kauhistus, minkä ajatusvyörymän sait aikaan! Meillä mies maksaa melkein kaiken tällä hetkellä, paitsi mun puhelinlaskua ja lainanlyhennystä. Kun kerrankin hoksasin tankata auton, kiukkuan itselleni siitä, ettei rahaa jäänyt bikineihin. No, nyt on näin. Tunnen silti itseni hemmotelluksi teini-ikäiseksi, jolle ei mikään riitä... Molempien valintahan tämä toki onneksi on. Pitänee tasata tilit, sitten kun siirryn takaisin työelämään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta sä ootkin täyspäiväisesti kotona, mä olen osa-aikaisesti töissä. Mulla on enemmän tuloja siinä mielessä. Sun tilanne on paljon tiukempi. Mut tunnistan tuon fiiliksen, kun joku pakollinen arjen kulu vie sen ainoan oman jutun, mitä oli suunnitellut hankkivansa. Mä koen olevani onnekas kun kaksi työpäivää viikossa riittää pitämään meidät pinnalla mun näkökulmasta. Jos olisin pelkästään kotona, olettaisin myös miehen maksavan kaikki kulut. Jos se on yhteinen sopimus niin se toimii. Meillä tää on ollut enemmän mun toive, joten koen helpompana yrittää saada jotenkin vaan homman toimimaan kuin alkaa keskustella talouden uusjaosta. Mies ei nähnyt mitään ongelmaa siinä, että lapsi olisi mennyt jo hoitoon. Mä en kertakaikkiaan raaskinut luopua tästä ajasta, mikä kuitenkin on ollut mahdollista järjestää. Ollaan onnekkaita molemmat, kun tämä on ollut mahdollista, hoitaa itse omia lapsia.

      Poista