tiistai 14. huhtikuuta 2015

Rohkeus elää, rohkeus kuolla

Ystäväni kuolemasta tuli viime viikolla kolme kuukautta. Edelleen hän on monien ihmisten mielessä, muidenkin kuin perheensä ja läheistensä. Viimeksi tänään hänestä puhuttiin radion aamuhartaudessa. On jotenkin tosi koskettavaa, kuinka yhden ihmisen elämä ja kuolema voi olla merkityksellinen monelle? Tämän aamuiseen puhujaan oli myös tehnyt vaikutuksen hänen pelottomuutensa kuoleman edessä. Rohkeus elää, rohkeus kuolla.

Viime yönä näin unta ystävästäni. Hän oli elossa ja terve, vaihtoi juuri työpaikkaa ja juttelimme siitä. Hänen näkemisensä unissa ilahduttaa minua aina, samoin kuin hänen kuviensa näkeminen siltä ajalta, kun hän oli terve. Ajattelen häntä edelleen päivittäin, usein itken. Enimmäkseen hymyilen häntä ajatellessani. Hänen perheensä suru on täysin eri mittasuhteissa, siksi omasta surusta on edes vaikea puhua. Tuntuu kuin varastaisi surun niiltä, joille se kuuluu. Toisaalta ajattelen, että jollain tavalla on lohdullista, että niin moni ihminen kaipaa häntä. Omalla tavallaan, omista syistään, omien muistojensa vuoksi. Sen vuoksi, mitä hän on merkinnyt eri ihmisille. Se kertoo paljon hänestä ihmisenä, se miten häntä kaivataan.

Muut ystäväni ovat joutuneet viime aikoina paljon käsittelemään kuolemaa kanssani. Eniten odotan hautajaispalaveria Maissin kummitädin kanssa. Aiomme tehdä kansiot omaan kuolemaamme liittyen, toiveita ja ajatuksia hautajaisia varten. Viime viikonlopun keskustelu toi mieleen jälkiruokamuiston. Paras hautajaisjälkiruoka ikinä on paksu luumukiisseli ja kermavaahto. Hautapaikka minulla jo onkin. Esittelin sen vasta eräälle äiti-kaverilleni ja hän taisi hämmentyä siitä. Luulen, että meistä ei koskaan tulee tosiystäviä. Tosiystävyys kestää puheen kuolemasta. Ja erityisesti koko elämästä.

2 kommenttia:

  1. Kuolemasta puhuminen on yllättävän vaikea ja pelottava asia asia ihmisille. Hienoa ja rohkeaa, että olet miettinyt hautajaisiin liittyviä asioita.

    Ehkä sitä miettii noita asioita vasta sitten kun joutuu kuoleman kohtaamaan, esim läheisen ihmisen menettämisen kautta. Itse kävin läpi noita asioita silloin kun 26 v veljeni kuoli äkillisesti.

    Valoa viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti näin on, että se on aiheena hankala. Se yllättää minut jotenkin, kun se ei sitä ole itselle. Mutta niin se varmaan on, että se vaatii jotain omakohtaista kosketusta kuolemaan. Olen tosi pahoillani veljesi kuolemasta, otan osaa! Jotenkin kuoleman kääntöpuolena on kuitenkin minusta vahvempi kokemus elämästä? Että jos kieltäisi kuoleman todellisuuden, menettää jotain tosi oleellista elämästä. Iloa ja valoa sinulle myös ihana <3

      Poista