Kiirastorstai, koko pääsiäinen vielä edessä. Pääsiäinen on itselleni isompi juhla kuin joulu, tosin onneksi vähätöisempi. Jonain vuonna ehkä aloitan pääsiäisblogin pitämisen, vähän varaslähtöä rairuohoon jo tammikuussa. You'll see.
Paastonaika on myös päättymässä, vähän haikein mielin. On ihanaa olla vapaa sokerikoukusta. Vaikka odotan sunnuntaina koittavia mangojuustokakkua ja mascarpone-lemon curd herkkua, en silti haluaisi luopua tästä riippumattomuudesta. Mietin kuinka jatkaa paaston jälkeen, onnistuuko kohtuukäyttö? Yleensä ei.
Viime viikolla kävin katsomassa Arenateatterin Uusioperh(S)e-näytelmän, suosittelen lämpimästi. Se herätti monta jo unohtunutta muistoa. Mietin, kuinka rankkoja aiemmat vuodet olivat, ennen Maissin syntymää. Enää en istu autossa marketin parkkipaikalla ja mieti mihin ajaisin, ettei tarvitse mennä kotiin. Nyt minulla on kiire kotiin, lapseni luokse.
Monenlaisia ajatuksia on mahtunut viime päiviin. Kevääseen kuuluu minulla aina ikävä muualle, levottomuus. Tietää olevansa elossa.
Sä osaat niin osuvasti sanoa sen, mitä usein aiemmin tunsin. Kiitos siitä!
VastaaPoistaMä en ehkä juuri nyt jaksaisi näytelmää, vaikka muutoin kyllä kiinnoistaisi. Meillä vanhat jutut taas myllerryksessä ja liian monta huonoa muistoa esillä. Onneksi aika kuluu ja armon aurinko paistaa risukasoihinkin.
Puss,
Pieta
Elossa olo on hyvä! Lempeää pääsiäistä, kultainen!
VastaaPoistaKävin eilen Myyrmäessä Messussa illalla. Minulle ehkä se puhuttelevin Messu koko kirkkovuodessa - ilman kyyneliä ei selvitty tänäkään vuonna. Opetuslapsien kynttilöiden sammuttaminen ja alttarin riisuminen on niin puhuttelevaa, vetää sanattomaksi ja melkeinpä ilman ilmaa joka ikinen kerta. Ja virren 77 kolmatta säkeistöä ei pysty laulamaan liikutukseltaan ... Millainen mahdan olla mummuna kun jo nyt näin paha?! ;-) No, onneksi kohta saa riemuita. Se on se meidän lohtu, eikö?! Halaus Raks <3
VastaaPoista